Valokuvauksesta

Minusta kaikilla pitäisi olla joku keino luoda jotain. Valmistaa asioita, tehdä taidetta, luoda jotain uutta. Luominen on terapeuttista, sen avulla voi kertoa asioita joita tuntee tai näkee tai kokee. Eikä luomuksien tarvitse olla upeita ja täydellisiä, riittää että ne ovat olemassa. Eikä niitä tarvitse edes näyttää kellekään, ellei tahdo.

Ryhdyin pakottamaan itseni kirjoittamaan juuri siitä syystä että saisin purettua itseäni johonkin. Kirjoittelen tajunnanvirtaa päiväkirjaan ja vähän harkitumpia tekstejä tänne blogiin. Toinen luomiskanavani, joka on ollut aktiivisempi, kulkee kameran linssin kautta kennolle, joskus jopa filmille vielä nykyäänkin. Olen pitänyt aina valokuvauksesta. Lapsena otin kuvia vanhempieni filmipokkarilla kunnes ostin joskus teininä oman kameran. Sillä on tullut otettua kymmeniä, ellei satoja, keikkakuvia.

A.W. Yrjänä

A.W.Yrjänä, joskus 90-luvun puolessa välissä, luulisin..
Ensimmäinen digikamera, Canon G3, tuli hankittua muistaakseni 2003. Se vaihtui jossain vaiheessa digikompaktiin ja sitten järjestelmään. Nyt mukanani kulkee Sony a6000, joka on pieni ja kätevä. Objektiiveista vain yksi on zoom-versio. Loput ovat kiinteäpolttovälisiä, kaikkea laajakulmasta teleen, myös muuan analoginen linssi löytyy, ja niillä kuvaankin eniten. Kiinnostukseni vanhoihin objektiiveihin heräsi kun sain kaksi Mirandan linssiä. Ne muhivat käyttämättä monta vuotta, siihen saakka kun hankin nykyisen kamerani ja siihen oli tarjolla sopiva adapteri näiden linssien kiinnitykseen ja käyttöönottoon.

Kamera ja linssit

Melkein koko kalusto..
Pidän kuvaamisesta enemmän kuin kuvien käsittelystä. Yleensä en jaksa nysvätä kuvankäsittelyohjelman kanssa juurikaan. Dokumentoin mielummin kaikkea näkemääni kuin suunnittelen kuvan etukäteen, poislukien tilanteet joissa kuvia otetaan tiettyä tarkoitusta varten. En hae teknisesti täydellisiä kuvia, vaan haluan että kuvistani välittyy ensisijaisesti kuvaushetken fiilis. Haluaisin kuvata enemmän ihmisiä. Sitä rajoittaa vain kehtaaminen, kun ei kehtaa ottaa kuvaa tuntemattomasta eikä kehtaa pyytää lupaa, välttämättä edes tutuilta, kuvan ottamiseen.

Viime viikonloppuna otin kameran mukaani kaverini syntymäpäiväbileisiin. Siellä pääsin harjoittelemaan taas lisää vanhaa rakkauttani keikkakuvausta, myös vähän vaihtelevemmista kuvakulmista.

backstage

Backstage
Joskus taas mielessä on kuva, jonka tahtoo saada otettua. Se suorastaan vaatii saada tulla luoduksi. Näin myös kävi. Kaverini sai lahjaksi kukkaseppeleen ja halusin tietysti hänestä kuvan se päässään. Ajatus ehti hetken hautoa mielessäni, sain idean, sitten pyysin hänet kanssani ulos. Valitsin ympäristöstä sopivimman taustan ja otin kolme kuvaa. Ensimmäinen sarjasta oli paras, niin käy minulle usein. Pienen jälkikäsittelyn ja tunnelmaan sopivan värimaailman luomisen jälkeen olin tyytyväinen lopputulokseen. Kommenteista päätellen niin oli myös kohde itsekin.

J.A.R.

J.A.R.
Yritän kuljettaa kameraa aina mukanani. Siis myös sitä oikeaa kameraa, luuri on jo kasvanut käteni jatkeeksi, se kulkee mukana joka tapauksessa, ja sen avulla täytän Instagram-tiliäni. Ne sillä oikealla kameralla kuvatut kuvat julkaisen Flickrissä.

Välillä pitäisi malttaa hidastaa tahtia, että ehtisi nähdä, pysähtyä ja ottaa se kuva. Ikuistaa se hetki, tunnelma, kohtaaminen, ettei se unohtuisi.

Mainokset

Automaattitarkennus on kiva

.. ainakin hämärissä baariolosuhteissa pikkuhumalassa..

Olen kuvaillut Sony a6000:lla käyttäen Mirandan manuaalisia linssejä, ja hyvää jälkeä ne tekevätkin, enimmäkseen. Paitsi siinä vaiheessa kun kuvaaja ei ehdi/jaksa keskittyä kuvaamiseen ihan täysillä. Viime viikonlopun keikkakuvat olivat enimmäkseen sutta ja sekundaa, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Välillä vaan sattuu kohilleen ihan vahingossa..

27475808655_0684aaf9b5_z

Mutta että moisia tilanteita vastaisuudessa ei tulisi, rupesin penkomaan nettiä ja etsimään jotain kivaa tööttiä. Ne oikeasti kivat maksaa melkein nelinumeroisia summia joten unohdin ne suosiolla ja etsiskelin lompakolle sopivampia kamppeita. Ja äsken kotimatkalla kävin nappaamassa eräästä harvoista kivijalkakaupoista mukaani Sigman 30/2.8 DN:n. Muutaman testikuvan perusteella varsin lupaava pikkutöötti, kaiken lisäksi pieni ja kevyt ja kulkee nätisti mukana :)

wp-1465222155094.jpg

Jalometallia ja filmiä

Tänä kesänä meni Jalometallineitsyys. Viime kesänä en ollut kaupungissa ja toissakesänä kuulin metallisia sulosäveliä vain matkan päähän kun olin Oskun kanssa kävelyllä juuri sopivasti. Sitä ennen.. niin..

Viikonlopun aikana tuli tavattua monta vanhaa kaveria ja uusiakin tyyppejä ja tutustuttua joihinkin ihmisiin vähän paremmin. Ja siinä sivussa tuli vilkaistua muutama bändikin. Sunnuntai menikin sitten toipuessa sekä alkoholinkulutuksesta, raitisilmamyrkytyksestä että sosiaalisesta ähkystä..

Sen kummempia raportteja väsäämättä pitää todeta että Cradle of Filth rupesi kiinnostamaan enemmän ja Jess & The Ancient Ones toimi jälleen kerran ja vei mukanaan. Sattuneesta syystä myös Sadistik Forest piti käydä tsekkaamassa. Keikkojen ikuistamisvälineenä oli luurin lisäksi Agfa Isola I -kamera, jota laukkua tarkistanut järjestysnainen pyöritteli kummastuneena käsissään. Siellä oli sisällä Ilford Delta 400 Pro -filmiä, mikä ei kuitenkaan illan hämärtyessä ja sisätiloissa ollut riittävän valoherkkää. Myöskin tähtäin osoittaa vähän ylös, koska kuvat näyttää järjestään olevan kuvattu tähdäten liian alas. Muistan tämän jatkossa.

Pieni metallisti minussa nosti karvaista päätään höristellen varovaisesti pieniä korviaan. Onneksi taloudessa on pitkätukka joka voi antaa sille lisää musiikillisia herkkuja..

jalo1

jalo2   jalo3

Kameran edessä

Kaveri etsi harjoitusvastustajia. Huikkasin heti että ”minäminäminä, milloin passaa?!” Sitten eräs perjantai-ilta maalasin naamani, valikoin kassillisen vaatteita mukaan ja kiskoin NewRockit jalkaani ja kävelin läheiseen liiketilaan. Pääsin vaihteeksi kameran eteen sen sijaan että olisin taas kameran takana.

Välillä pitää nähdä itsensä jonkun toisen silmin ja yksi keino onnistua siinä on antaa jonkun ottaa itsestä valokuva, tai monta, eri asennoissa, eri vaatteissa, eri valoissa. Ja luottaa siihen, että tuo ihminen, oli sitten ammattitaitoinen tai harrastaja, ei etsi vikoja vaan yrittää saada näyttämään hyvältä ja juuri siltä miltä itsekin haluaa näyttää. Täytyy unohtaa itsekritiikki ja katsoa sitä mitä toinen näkee linssin läpi, antaa parempien piirteiden häivyttää huonot, katsoa itseään kuin ensimmäistä kertaa. Se ei ole helppoa, ensimmäisenä näkee liian isoa ja liian pientä ja liian kieroa ja liian suoraa. Kunnes toisella tai kolmannella vilkaisulla näkee edes jotain sopivaa, hyvää, ehkä jopa täydellistä. Eikä kokonaisuudessa ole oikeastaan mitään vikaa.

Kiitos Jaakko Alatalo tästä mahdollisuudesta.

© Jaakko Alatalo© Jaakko Alatalo © Jaakko Alatalo

Sony & Miranda

Hankin tuossa jokin tovi sitten uuden kameran, kun teki mieli. Tai lähinnä siksi kun tuota isoa järkkäriä ei jaksa raahata mukanaan aina kun tekisi mieli ottaa kamera mukaan, eikä kännykän kamera riitä kaikkiin olosuhteisiin. Siksipä pistin luottokortin laulamaan ja nyt minulla on myös Sony a6000.

Sain joskus kauan sitten filmikamerakamaa muovikassillisen, ja mukana oli kaksi putkea, jotka eivät sopineet mihinkään niistä rungoista, jotka haltuuni samalla päätyivät. Katselin netistä näillä putkilla otettuja kuvia ja ne näyttivät sen verran hyviltä että objektiivien käyttöönotto alkoi kutkuttamaan. Etsiskelin välillä kameraa mihin ne sopisivat, mutta sitä muutamaa sataa euroa, mitä noista kameroista pyydettiin, en halunnut maksaa. Eikä adapteria Canoniinkaan oikein tullut vastaan. Tuolla ne ovat olleet tallessa, kunnes nyt hankin tuon Sonyn ja rupesin etsiskelemään uudestaan adapteria. Bongasin sellaisen Amazonilta, tuhlasin muutaman kympin ja odottelin pari viikkoa että paketti saapuisi Jenkkilästä Ouluun asti. Tänään se sitten tuli ja sain kuin sainkin nuo kaksi objektiivia käyttööni. Miranda EC 35/2.8 ja EC 50/1.8. Kannatti säilöä nuo putket. Tuntuu siltä että kittizoomi jää laatikonpohjalle pysyvästi ja tämä kaksikko pääsee vihdoin viimein hommiin.

IMG_6423

Tässä vielä jokunen pikainen testikuva:

DSC00154

DSC00153

DSC00148

paluu arkeen..

kesäloma meni, onneksi kesä ei ihan vielä mennyt. vietin suurimman osan lomastani pääkaupungissa, vaikka sain tehtyä harharetken joensuuhun ja ilosaarirockiin. shoppailua, koirailua, kätköilyä, rentoilua, ihan vain olemista..


lily, kirppu


sigur rós


utelias riikinkukko korkeasaaressa


korkeasaaren kissoja

palattuani sain oskun heti samantien takaisin viettämään city-koiran elämää. olisin ihan hukassa ilman tuota köntystä, karvatassua, töpselinokkaa, jääräpäätä..

viimeisen lomapäivän käytin kirpputorilla törsäämiseen. kaiken muun tarpeellisen lisäksi löysin karttapallon, mistä olen haaveillut jo kauan. vanhempikin olisi kelvannut, tämä lienee jostain 80-luvulta.

reilu viikko töitä takana ja nyt vasta alan pikkuhiljaa saamaan hommista otetta. ajatukset juoksevat jossain ihan muualla eikä niitä meinaa aina saada edes järjestykseen. monta asiaa kesken, ja suurimpaan osaan en pysty edes itse vaikuttamaan. moni asia voisi ahdistaa jos vain antaisin sen tapahtua, mutta haluan käyttää energiani johonkin muuhun kuin vittuuntuneena olemiseen.

en olisi uskonut että nauttisin yksin asumisesta näin kovasti, vaikka siitä joskus olen hankalina aikoina haaveillutkin. välillä toivon että joskus olisi mahdollista jakaa elämänsä sellaisen ihmisen kanssa, jonka kanssa on hyvä olla. vielä se ei ole mahdollista.

vaikka enhän minä täällä yksin ole. täällä on osku <3

kesä!

huomasin että muutosta on tasan kaksi kuukautta. tuntuu kuin siitä olisi pieni ikuisuus. kesäkin tuli. täysillä. juhannus tuli vietettyä pk-seudulla. pääsin vihdoin käymään suomenlinnassa, minne olen halunnut jo pidemmän aikaa. pitkin ja poikin vaellellessa kennollekin tarttui pitkästä aikaa valokuvia, eikä vain räpsyjä.

porkkalanniemeenkin päädyttiin grillailemaan ja katselemaan maisemia. ja löytämään yksi geokätkö. niitä pitää metsästää tänä kesänä enemmänkin..

reilu viikko lomaan.. eikä sitä tule vietettyä kotinurkissa, tai edes lähelläkään oulua..