Plantaarifaskiitti

Olen jo muutaman viikon ollut jalkavaivainen (plantaarifaskiitti) ja ajatukset eivät juuri muualla pyöri kuin sen ympärillä, miten pääsisin tästä vaivasta eroon ja millä apuvälineillä ja kengillä voisin taas kävellä normaalisti.. Olen myös tässä känkätessäni huomannut sen, että ymmärrän huomattavasti paremmin ihmisiä jotka elävät vaivansa tai kipunsa kanssa ja se hyppii esiin aina sekä ajatuksissa että keskusteluissa. Joitain asioita ei vain tajua ennen kuin ne itse kokee. Vaikka se onkin niin vaikea tajuta, onhan ihminen jokseenkin empaattinen olento.

Olen ollut ennenkin kipeä, niin kipeä että se jo vituttaa ja tekee mieli vain viskoa asioita päin seiniä, mutta siitä kivusta tiesi että se on menossa ohi pian. Tästä tiedän että tämä kestää vähintäänkin viikkoja, ellei kuukausia. Ja se lannistaa. Mietin pystynkö ensi kesänä festareille ja reissaamaan, kun pääsen hädin tuskin nyt kulkemaan töihin. Mietin käytänkö talvilomani tehokkaasti jumppaamiseen ja venyttelyyn, vaikka haaveissa oli tehdä ihan jotain muuta.

En haluaisi että kipu määrittelee minut. En halua että mikään muu määrittelee minua kuin minä itse, sellaiseksi kuin itse haluan. Haluan hallita itseäni. Edes itseäni. Näköjään sekään ei enää onnistu..

16790397_1221843097911574_1907955409256185856_n

Mainokset