Ei sotkua, vaan punk shui!

IMG_20170603_101938Luin Josh Amatore Hughesin kirjan Punk shui : kodinsisustusta anarkisteille. Ennakko-odotukseni oli, että kirja on tarkoituksenmukaista huomiohakuisuutta ja sisustusfriikeille naljailua, mutta löysin kuin löysinkin kirjasta ideologian, joka kutkuttelee myös omaa mieltäni. En ole koskaan halunnut olla ”niin kuin muut” tai tehdä mitään siksi että ”kaikki muutkin tekevät niin”. Toki teen paljon asioita mitä yleensä yhteiskuntakelpoiset, fiksut ihmiset tekevät, esimerkiksi käyn töissä ja yritän olla aiheuttamatta harmia kanssaeläjille, mutta sen voi tehdä perustuen omiin valintoihin eikä lammasmaisuuteen.

Voisin tällä hetkellä sahata sohvan kahtia, lähinnä siitä syystä että en juurikaan enää pidä siitä ja se ei mahdu kokonaisena hissiin. Asensin juuri eilen kylpyhuoneeseen (keino)verellä sotketusta kankaasta tehdyt verhot, koska kyllästyin ikkunan peittäneeseen merirosvolippuun. Mutta tämä on aika pliisua verrattuna siihen, mitä kirjan kirjoittaja ja hänen asiakkaansa ja muut esimerkkihenkilöt ovat tehneet saadakseen kotinsa sellaiseksi että viihtyvät siellä. Tai eivät viihdy. Punk shui haastaa luopumaan sisustuslehtien aivopesusta ja näkemään asiat, tässä tapauksessa huonekalut, kodintarvikkeet, taide-esineet ja myös asunnon fyysiset rajat, uudessa valossa.

Olen itse liian mukavuudenhaluinen että voisin asua paikassa missä en saavuta edes jonkinlaista mielenrauhaa, mutta tavanomaisuudesta pystyn kyllä luopumaan. Eikä täällä ole sotkuista, täällä on punk shui. Tai jotain.

2017_06_05_001

Mainokset

Unelmadivaani

Bongasin Tori.fi:stä kivat divaanin ja rahin ja kävimme hakemassa ne kotiin. Divaani on mukavan epäsymmetrinen vänkkyrä, kuulemma alunperin Saksasta ostettu. Myyjä oli verhoiluttanut molemmat itse uudelleen, mutta verhoilu oli tahrainen ja kulunut. Uutta kangasta päälle siis. Oulun Löytö-Pala pelasti, eikä kangas ollut edes kallis.

Pohjan suojakangas pölisi niin että koko olohuone oli ruskeana sen ansiosta, eli ensimmäinen operaatio oli irroittaa ja hävittää pölypesäke, ja kaikki ylimääräiset niitit..

Tein kaavat neulaamalla kertakäyttölakanan kiinni ja piirtämällä leikattavien kappaleiden muodot siihen. Sitten oli vuorossa kaavojen asettelu kankaalle. Olin arvioinut menekin aika hyvin, kangasta jäi loppujenlopuksi n. 30cm suikale.. Ompelu hoitu purkamisen ja kiroilun säestyksellä, kangas kun ei venynyt yhtään ja päällisestä piti saada juuri sopiva. Uusi pohjan suojakangas löytyi liinavaatekaapista: liian pieni musta lakana.

Mutta valmista tuli. Nyt minulla on päheä divaani ja rahi. Hyvä istua ja hyvännäköinenkin vielä kaikenlisäksi. Tarkinta syynäystä verhoilu ei kyllä läpäise, mutta ensimmäiseksi isoksi verhoilutyöksi ihan kylmiltään tämä on kyllä ihan riittävän onnistunut, ja kestän sitä itse katsella.

Divaani + rahi 50e, kangas n. 70e, niittipyssy + niitit n. 30e. Ei kallista, imo.

Koti ilman elämyksiä?

Ei ole kovin kauaa kun sisustussuunnittelijanakin tunnettu Teuvo Loman haukkui suomalaisten kirjahyllyt rumiksi ja sisustukseen sopimattomiksi. Uudestaan tämä aihe tuli mieleeni, kun seurailen Facebookissa KonMari Suomi -ryhmää ja siellä jotkut ryhmän jäsenet ovat kehuneet ”konmarittaneensa” kaikki kirjansa, levynsä tai elokuvansa. Mutta miksi? Tavaraa tursuilevasta asunnosta pitääkin vähentää tavaraa, että siellä olisi tilaa elää ja että se tuntuisi enemmän kodilta. Tässä kohti kuvaan astunee priorisointi.

Mitä ihminen oikeasti tarvitsee ja kaipaa elämäänsä. Onko se tyhjiä seiniä ja tyhjiä tasoja ja siisteyttä, vai olisiko vaihtoehtona taide, kulttuuri, elämykset ja viihde, joihin voi palata yhä uudelleen? No, toivottavasti ne ihmiset, jotka ovat hävittäneet nämä omasta kodistaan, ovat ahkeria kirjastonkäyttäjiä. Tai ehkä he eivät edes kaipaa näitä asioita, mitä minä en taas ymmärrä. Mutta se on sitten minun henkilökohtainen ongelmani. Samoin kuin se, että olen aina muuttaessani joutunut kuskaamaan useita painavia laatikoita enemmän uuteen kotiin. Olen kuitenkin sen valmis kärsimään että saan pitää elämyskokoelmani. Lisäksi minusta tuntuu että ilman kirjoja kodista puuttuu jotain. Tämän huomaan myös käydessäni sellaisten ihmisten luona joilla ei ole kirjoja, en tiedä miten heihin pitäisi suhtautua..

DSC00664

Kirjahyllystämme löytyy 11 hyllymetriä kirjoja. Aikaisemmin niitä oli vielä enemmän, mutta olen pistänyt kiertoon mm. Kaari Utriot, koska en usko että jaksan lukea niitä toistamiseen, puutarhakirjat, koska asunnossamme ei tällä hetkellä ole edes parveketta ja pitkän rivin keittokirjoja, koska ruokavalioni on muuttunut eikä niissä ollut minulle enää käyttökelpoista tietoa.Tunnustan olevani bibliofiili ja kirja on sisältönsä lisäksi minulle myös kaunis esine. Kirjahyllyni ei olisi täydellinen ilman Draculaa, Hyviä enteitä, Näkijän taru -trilogiaa, Tarua sormusten herrasta, Unohdettuja jumalia ja Noidan käsikirjaa. Eilen istuin sohvalla, soimassa ollut cd-levy oli päässyt loppuun, valaistuksena vain ulkoa kajastavat kaupungin valot ja lepuutin silmiäni katsellen kirjojen selkämyksiä. Ja tiesin, että nuo kaksi mustaa hyllyä sisältävät tarvittaessa viikkotolkulla rentoutumista ja pakoa todellisuudesta.

DSC00662

Elokuvia löytyy 3 hyllymetriä, kaikki harkittuja ostoksia. Sellaisia leffoja jotka voi katsoa useampaankin kertaan. Kirpputoreja kierrellessä tulee pengottua myös elokuvatarjonta, samoin kuin kauppojen alelaarit, joista leffoja voi ostella eurolla-muutamalla. Mutta jos elokuvan on todennut korkeintaan keskinkertaiseksi, ei se omaan hyllyyn päädy.

Cd-levyjä meillä on 5 hyllymetriä, käytännössä satoja levyjä. Minua kaduttaa että olen aikoinani luopunut joistakin levyistä koska ”en enää kuuntele näitä”. Ja nyt niitä on ikävä. Osan olen haalinut takaisinkin, jos olen löytänyt. Kaikkia ei enää edes löydä, ainakaan halvalla.Vinyyleitä on vasta vajaa puoli metriä, määrä lisääntyy jatkuvasti.

Edellisessä elämässäni opin kuuntelemaan Mike Oldfieldia ja Tubular Bells III on mielestäni yksi taidokkaimmin tehdyistä albumeista koskaan. Olen äärimmäisen harvoin kuunnellut sitä mp3-muodossa. Cd-versio sen sijaan soi useinkin ja opin tuntemaan ja kuulemaan pikkuhiljaa lisää ääniä ja kerroksia äänimaisemassa. Pari vuotta sitten levystä julkaistiin uusintapainos 180g vinyylinä ja tietysti sen hankin, koska se cd-versio ei uuteen elämään siirtyessäni tullut mukaani. Kuuntelunautinto kasvoi entisestään kun laitoin vinyyliversion soimaan ensimmäisen kerran, löysin levyistä yhä vain lisää kaikkea mitä en ennen ollut kuullut. Olen päättänyt että en luovu enää yhdestäkään levystä.

Kaiken muun hyvän lisäksi olen luonteeltani stressiapina, eli stressaan välillä liiankin pienistä ja usein turhista asioista. Onneksi lääke ahdistavien asioiden unohtamiseen, sekä niiden käsittelyyn ja ymmärtämiseen löytyy myös kotoa: sitä on kirja-, levy- ja leffahyllyt täynnä. Minulla on muun muassa omat terapialevyni, hyvänmielenelokuvani ja elämyskirjani. Miksi ihmeessä minä haluaisin niistä luopua?

DSC00668

Meidän ullakko

Sain kuin sainkin otettua pikaisesti ullakostamme kuvat. Sisustus on tällä hetkellä suunnilleen valmis, kunnes se taas elää suuntaan tai toiseen..

Tervetuloa..2016_01_24_006

Keittiö näyttää tältä:
2016_01_24_004
Nörttinurkkaus:
2016_01_24_009
Olohuone nörttinurkan suunnasta:
2016_01_24_010
Olohuone eteisestä:
2016_01_24_012
Makkari:
2016_01_24_014
Makkari toisesta suunnasta:
2016_01_24_015
Kylppäri:
2016_01_24_016

Asuntoesittelyä, osa 3

Olohuone on joulusiivouksen jäljiltä vielä niin siisti että sen kehtasi kuvatakin.. Naamioita on tulossa lisää sitä mukaa kun niitä löytyy. Verhot löytyivät Eurokankaasta. Medianurkkaus on vähän sillisalaatti mutta se toimii. Pieni vitriini on perintökalleus ja puna-musta matto ystävän tekemä. Musanurkan herraseuran vastapainona toimii Marilyn..

2014_12_28_003

2014_12_28_005

2014_12_28_006>

Asuntoesittelyä osa 2

Keittiö. Ikinä en olisi kuvitellut pitäväni keltaisesta sisustusvärinä mutta täällä se vaan toimii. Kaapistot eivät ole alkuperäiset, mutta alkuperäisten mukaan tehdyt. Tätä moni kysyy ensimmäisenä. Ikkuna oli kauan ilman verhoja, kunnes ystäväni bongasi tämän kankaan ja se päätyi kaunistamaan keittiötämme. Tuon miehen valtakuntahan tämä on, minä käytän keltaista keittiökoloamme lähinnä satunnaiseen leipomiseen..

2014_10_16_015

2014_10_16_022

2014_10_16_007

Asuntoesittelyä osa 1

Kämppäkierros lähtee liikkeelle makkarista.

Alunperin ajateltiin raahata valkoinen pikkukaappi varastoon mutta ei meidän vaatteet ja liinavaatteet olisi muuten mihinkään mahtuneet. Myös lipasto on täynnä vaatteita ja asusteita.. Ompelukamat kaapinpäällä eivät ole myöskään kaikkein esteettisimpiä, mutta minkäs teet. Operaatio ”vähemmän tavaraa” jatkuu edelleen. Kankaista pitäisi tehdä jotain, kunhan taas ehtii..

Päiväpeite on tehty ompelemalla t-paidanpalasia mustalle kankaalle. Ja sitä voi myöhemmin vielä täydentää, sen verran harvaan on printit aseteltu. Yöpöytinä sisustusarkut. Unta valvoo Kurt.

2014_09_10_006

2014_09_10_005