Lisää täydellisen vaatekaapin tavoittelua..

Sain operaatio vaatekaapin suoritettua loppuun. Kaiken kaikkiaan poistoja tuli pieni säkillinen, mutta vähemmän kuin oletin. Omistan näköjään hyvin paljon vaatteita joista pidän, ja jotka ovat kaiken lisäksi vielä sopivia. Karsin pois muutaman liian pienen t-paidan, jokusen loppuunpidetyn topin, yhdet liian pienet farkut, yhden ei tyyliin sopivan perintöhameen ja rikkinäiset sukat.

Tein myös laskutoimituksia. Omistan pikaisen laskemisin tuloksena n. 170 vaatetta, poislukien sukat, sukkahousut ja alusvaatteet, niiden kanssa määrä lähenee 300 vaatetta. Satunnaisotantana:
11 farkut
20 hametta
8 mekkoa
12 kauluspaitaa
20 rintaliivit
5 korsettia
1 neule
4 neuletakkia
50 t-paitaa
20 muihin kategorioihin kuulumatonta paitaa

Ystäviltäni voisin kysyä että montako kertaa olette minun nähneet pukeutuvan korsettiin? Näetkö minulla useammin päällä farkut vai hameen tai mekon?

Konmaristit suosivat pystyyn viikkausta, mutta näillä hyllyillä ei sitä voi oikein harrastaa. Välillä kaipaan metallilankaisia koreja, joita vaatekaapeissa oli yhdessä edellisistä asunnoistani. Nyt mennään näillä keinoin mitä on tarjolla. Sain kuitenkin järjestettyä kaapin niin, että näen pikavilkaisulla missä on mitäkin. Ainoastaan t-paitahyllyltä pitää etummainen pino nostaa pois että näkee mitä on takana.

vaatekaappiYhteenveto: Minun ei tarvitse harrastaa välttämättä vaateshoppailua lainkaan tulevina vuosina, vaan pärjään vallan hyvin näillä mitä nyt on. Omistan myös yhden iltapuvustakin menevän koltun. Täydelliset löydöt kuitenkin sallittaneen, niiden vastaantullessa tilaisuutta ei voi jättää käyttämättä. Yhtenä esimerkkinä voisi olla käytetyt, mustat Levi’s 572:t..

Seuraavaksi pitäisi iskeä kiinni takkeihin, kenkiin, laukkuihin ja muihin asusteisiin..

Mainokset

Täydellinen vaatekaappi?

Minun vaatekaappini ei ole täydellinen. Ensinnäkin se on liian pieni. Toisekseen se sisältää paljon sellaisia vaatteita mitä en pidä. Joitain olen käyttänyt joskus paljonkin, mutta en enää. Toiset ovat vikahankintoja. Osasta tykkään mutta en oikein tiedä minkä kanssa niitä yhdistelisi.

Lukaisin eilen illalla Hannele Lampelan kirjan Täydellinen vaatekaappi tuhlaamatta. Kirjassa oli paljon perusjuttuja perusvaatteista, vaatteiden laadusta, ”kyllä minä tähän vielä joskus sovin” -vaatteista, himoshoppailusta ja muista aiheista mitä naistenlehdet tursuavat. Kirjassa oli myös omat lukunsa taloudenhoidolle ja itsestään huoltapitämiselle, mikä oli iloinen yllätys. Kirjan viesti pähkinänkuoressa: älä hanki ja säilö sellaisia vaatteita joista et oikeasti pidä. Hyvin konmarimaisia ajatuksia.

DSC00620Jo pitkään suunnittelemani operaatio vaatekaapin räjäytys sai vihdoin alkunsa tänään, kun kerrankin oli aikaa se aloittaa. Rysäytin toisen puolen vaatekaapistani sängynpäälle ja rupesin penkomaan. Käytin ylläni yli kymmentä kauluspaitaa, joista vain puolet päätyi takaisin kaappiin ajatuksin ”miksi minä en ole käyttänyt tätä?” ja ”näytän näköjään tässä paremmalta kuin muistinkaan.” Mahduin myös yksiin kesähousuihin jotka olin viskaamassa ensin sovittamatta kierrätyskassiin. Sen sijaan kaapista ei enää saanut paikkaa epäsopivien ja silmää miellyttämättömien paitojen lisäksi pari heräteostosmekkoa, muutama kaapin perälle unohtunut huppari ja käyttämättä jäänyt neule.

Tiesinkin että omistan kolme 70-luvun tyylistä, mokkanahkaista minihametta. Sovitin kaikki ylläni ja totesin että nämä pitää oikeasti ottaa taas arkikäyttöön. Näiden lisäksi sovitin yhden tummanpunaisen hameen, jonka olin hankkinut joskus hätäpäissäni hautajaisiin. Muistelin sen olevan liian pitkä, mutta se olikin aika lailla sopivan pituinen ja päätyy pesukoneen kautta myös pitovaatteisiin. Kannatti testata. Joitain vaatteita ei siis kannata heittää pois käyttämättä niitä yllään peilin edessä.

Operaatio jatkunee toivottavasti lähipäivinä..

DSC00612

Asketismia kerrakseen

Minua on pikkuhiljaa alkanut ärsyttämään tavaranpaljous. Lähinnä se, että hamstraan kampetta sillä verukkeella että ”tätä voisi vielä käyttää joskus”, ”tästä voisi tehdä jotain” tai ”eihän tätä nyt raski heittää pois”. Pikkuhiljaa olen kuitenkin heittänyt pois roinaa mitä en tarvitse. Huomasin, että olen tehnyt sitä muuttojen ja muuttojen suunnittelun yhteydessä jo vuosikaudet, mutta silti tavaramäärä ei ole hirveästi vähentynyt.. Uudet hankinnat ovat osasyy, toinen syy on se, että tavaraa on yksinkertaisesti jo alunperinkin ollut paljon.

Olen jo jokin aika lukenut Marie Kondon kirjan KonMari – siivouksen mullistava taika, ja nyt ostin kirjan myös itselleni, muistutukseksi ja uudelleen luettavaksi. Hänen perusajatuksensa on se, että säilytä vain ne tavarat joista oikeasti pidät ja joita tarvitset ja hävitä loput. Muut ammattijärjestäjät kun käskevät heittää pois ne tavarat joille ei ole mitään käyttöä. Marie Kondon ohjeiden mukaan järjestäminen tehdään vain kerran nopeaan tahtiin, kun muut ohjeistavat tekemään huoneen kerrallaan tai heittämään pois yhden turhan tavaran päivässä.

Olen alkanut miettiä että voisin oikeasti hävittää puolet kaikesta kamasta ja siltikin minulla olisi ihan riittävästi kaikkea tarpeellista. Paitsi kirjoista, levyistä ja leffoista en halua luopua, ne ovat harkiten hankittuja ja sellaisia mihin voi palata uudestaankin. Kirjahyllynraivauksen olen suorittanut jokaisen kolmen viimeisen muuton yhteydessä enkä keksi enää sieltä mitään poistettavaa. Ehkä löydän tälle operaatiolle jossain vaiheessa aikaa. Minua hirvittää jo etukäteen kangasvarastot ja tärkeiden papereiden läpikäynti..

Toinen askeettisuuteen liittyvä kirja, minkä kanssa vietin aikaa, oli Tomi Astikaisen Miten elää ilman rahaa. Mies eli neljä vuotta ilman rahaa, matkustaen ympäri maailmaa, liftaten, dyykaten, kysellen apua, vaihtaen palveluksia ja välillä hyvinkin kekseliäästi. Perinteisen rahan armoilla eletyn oravanpyörän taaksejättäminen on aika hurja hyppy, mutta Astikainen onnistui, ja ilmeisesti onnistui muuttamaan ajatusmaailmansa siinä sivussa. Ehkä jokusen muunkin. Kirja pisti kyllä ajattelemaan, ja oman ajatusmaailman muuttaminen tulee edelleen jatkumaan, mutta itse en ihan näin radikaaliin ratkaisuun pystyisi. Olen mukavuudenhaluinen ihminen ja tarvitsen sen oman pesän, turvapaikan minne palata ja missä voi olla rauhassa. Ja missä säilyttää niitä itselle tärkeitä asioita. Astikainen luopui myös kaikesta omaisuudestaan aloittaessaan projektinsa.

Ihmisten kulutustottumukset ovat mielestäni hyvinkin vääristyneitä. Liikaa kertakäyttöistä, liikaa turhaa, liikaa keksittyjä tarpeita. Mutta kun pitää ostaa ja kuluttaa että maailma pyörisi. Tavaroita tarvii siihen, tähän ja tuohon. Vanha ei enää kelpaa, pitää saada uusi. Tunnustan, että en kiellä itseäni hankkimasta jotain, mitä oikeasti tarvitsen ja haluan, mutta harkitsen kyllä tarkemmin kuin ennen että miksi olen kyseistä hankintaa tekemässä. Ja käyttökelpoinen käytetty menee usein uuden edelle.

Tavara ei tuo turvallisuutta ja onnea, vaikka niin meille yritetään vakuuttaa.

luettua ja värkättyä..

johanna sinisalon salattuja voimia tuli luettua. ja alkoi kutkuttamaan ajatus pitkästä vaelluksesta. mutta lienen liian mukavuudenhaluinen että lähtisin kovin monen kuukauden.. viikon.. päivänkään vaellukselle.

kaisa lekan expedition no 3 -sarjis islannin ympäri pyöräilystä (onko tuo yhdyssana?) oli myös mielenkiintoista luettavaa. tuli ikävä sinne takaisin.

ja viimeisin lopetettu kirja on j.r. wardin uudestisyntynyt rakastaja. tohrmentin tarina tempaisi mukaansa. seuraavan osan tapahtumia ennakoitiin siihen malliin että en tiedä maltanko odottaa suomennosta.. näihin tulee HIMO:

olen järjestellyt ompelutavaroita pakkeihin ja laatikoihin ja kaappiin ja osan roskiinkin. vieläkään ei kaikki ole paikoillaan. ehkä tämä tästä pikkuhiljaa. sain tänään mahdutettua ompelukoneet kaappiin ja todennäköisesti kaivan ne huomenna taas takaisin esille.. turhapa niitä on vissiin tästä pöydältä pois edes pakata. kaikennäköisiä ideoita on tarttunut mieleen ympäri nettiä, katsotaan tuleeko niistä mitään toteutettua..

kaikenlaista..

muutto hoitui melkein yhdessä päivässä. kiitos markus, jani ja jussi kun olivat kantamassa tavaraa. sitten vähän lisää tavarankantamista ja siivousta systerin kanssa. uusi vuokralainen oli tyytyväinen asunnon kuntoon joten nähtävästi oltiin riittävän tehokkaita.

uusi kämppä hakee vielä vähän muotoaan. olkkari alkaa olla valmis, kunhan mahdutan vielä loput keittokirjat kirjahyllyyn. muuten jokapaikassa onkin sitten ylimääräistä tavaraa ihan riittävästi.. ja taas on toista pahvilaatikollista menossa kierrätykseenkin kaikenlaista..

lomaviikollakaan ei ehtinyt kämppään paljoa paneutua, muuten kuin shoppailemalla ikeassa. kurvasin espooseen kaverin luo ja koluttiin helsinkiä, tukholmaa, kirjamessuja ja hämeenlinnaakin. antoisa viikko, joskin meinasi viedä kaikki mehut ja maanantainen työpäivä meinasi olla yhtä tuskaa. loppuviikosta iskikin sitten kaverin flunssa..

aika vaan kuluu. ei meinaa ehtiä rötvätäkään missään välissä..

valmis!

remppa on valmis! enää kylppäri ja tuulikaappi siivoamatta. huomenna päästään roudaamaan tavaraa sisälle. sitten tarvitsisi enää pakata loput kamat, pistää kamat paikoilleen uudessa kodissa ja siivota entinen seuraavalle vuokralaiselle.. eli ei tämä homma ihan heti lopu sittenkään..

messuilua ja muutakin..

kirjamessut takana. vähän laimeat olivat, mutta sai siellä siltikin rahaa kulumaan.. oscar wilde: dorian grayn muotokuva jaana kapari-jattan suomennoksena, hugleikur dagssonin tässä ei ole mitään vitsiä! ja onko tämä muka hauskaa?, nemi 5, muutama rintamerkki, nominationiin tassu-pala, ja suoristusrauta, jonka mukana tuli hiustuotteita ja hierontavekottimia. humantoolin osastolla esiteltiin maailman mukavinta istumavälinettä. pakko tutustua aiheeseen enemmän ja miettiä josko itsekin saisi mokoman takapuolensa alle.

messuilla eräs nainen pysäytti minut ja rupesi kyselemään kiinnostaisiko mallinhommat. vaikka todettiin että olen vähän lyhyt, niin lehtikuvissa ei pituudella ole niin väliä. persoonalliset kasvot kun ovat aina etu (ottaisiko tuon sitten kehuna vai loukkauksena..). ja kun menin sanomaan että viihdyn paremmin kameran toisella puolella, nainen kehotti siinäkin tapauksessa ottamaan yhteyttä, portfoliokuville kun on myös aina tarvetta..

kotona operaatio inventaario on aluillaan. keittiöstä on menossa pahvilaatikollinen tavaraa pelastusarmeijalle ja koiranruokasäkillinen roskiin. työhuoneesta muovikassillinen cd-levyjä roskiin ja vessan kaapista löytyi purnukoita joita ei ole käytetty vuosikausiin. roskiin siis! seuraava mahdollinen muutto on pakko olla keveämpi..

ei vain jaksanut kovin kauaa riehua, koska aivot sulavat. haluan sen ukkosen mitä tänne on lupailtu koko päivä..