Uudet näkymät kaupungin kattojen ylle

Vuokranantaja soitti eräänä keväisenä päivänä ja kyseli että voisivatko tulla piipahtamaan. Sovittiin aika, emmekä kummastelleet sitä sen enempää, he saattoivat aina välillä käydä kurkkaamassa asuntoa ja kyselemässä josko sinne tarvitsi tehdä korjauksia. Tällä kertaa mukana oli kuitenkin vuokrasopimuksen irtisanomispaperit. He olivat myyneet talonsa ja halusivat nyt itse tulla asumaan takaisin tuohon asuntoon. Ja koska olimme ehtineet asua kyseisessä asunnossa alle vuoden, meillä oli kolme kuukautta aikaa etsiä uusi katto päämme päälle. Pieni paniikki meinasi iskeä, löytää nyt parempi asunto kuin Puu-Raksilan idyllissä sijaitseva tilava kolmio hienossa, vanhassa talossa. Ihan mihin tahansa kantti-kertaa-kantti-luukkuun kun emme halunneet tyytyä. Rustasimme hakemuksia vetämään useammallekin vuokrataloyhtiölle ja kyttäsimme myös yksityisten tarjontaa. Kävimme katsomassa yhtä kohtuullisen tuoretta pikkukolmiota, ei kiitos. Meille tarjottiin isoa tuoretta kolmiota, liian kallis. Eräs yksityinen vuokranantaja tarjosi meille ökytalosta siistiä asuntoa Ainolanportista, emme menneet edes katsomaan sitä. Ai miksikö? Koska rokkarinretkuni bongasi erään vuokrataloyhtiön sivuilta kodin, mistä olin haaveillut. Meille ei tarjottu tätä koska tämä on kaksio. Soitin saman tien ja sovin esittelyn samalle päivälle. Seuraavana aamuna ilmoitimme että haluamme asunnon, ja saimme sen. Siis tämän. Tämä on jopa parempi kuin se Puu-Raksilan vanha, hieno asunto. Ullakkoasunto keskustan kupeessa, neliön- ja kolmionmuotoisista sekä pyöreistä ikkunoista näkyy puunlatvoja ja kattoja ja maamerkkejä ja taivasta.

Heti ensimmäisenä viikonloppuna muuton jälkeen pyysimme muuttoapurimme käymään ja syötimme ja juotimme heidät hyvin. Saatoimme ehkä kuunnella myös musiikkia kohtalaisen kovalla ja jutella isoon ääneen. Edellisessä asunnossa tästä tuli aina sanomista ja seuraavana päivänä menin rimputtelemaan alakerran naapurin ovikelloa ja esittäydyin ja kerroin, että istuimme ystäviemme kanssa iltaa edellisenä iltana, toivottavasti emme olleet häiriöksi. ”En kai minä mitään ole kuullut”, kuului vastaus. Saatoin näyttää hieman kummastuneelta. Täällä ei kuulu naapureista pihaustakaan. Mikä onni.

Ihan kaikki ei ole vielä järjestyksessä, ikkunoissa ei ole verhoja vaan viltti, suihkuverho ja pääkallolippu, ja paljon ylimääräistä tavaraa pitää laittaa vielä kierrätykseen, mutta täällä mahtuu jo hyvin asumaan. En vain ole vieläkään kunnolla tajunnut että tämä on nyt koti, eikä tästä tarvitse lähteä pois, eikä vuokranantaja tule ottamaan asuntoa takaisin haltuunsa, tai myymään sitä (sekin on joskus käynyt). Olen muuttanut niin monta kertaa että aloilleen juurtuminen saattaa olla hieman haasteellista, mutta pikkuhiljaa se tapahtuu tähänkin uuteen kotiin. Tämä on varmasti hienoin asunto missä olen asunut, eikä todellakaan mikään perusluukku. Kuvaan koko asunnon kunhan sisustus on valmis, tässä kuitenkin ensinäkymät kun saavuimme avaintennoudon jälkeen fiilistelemään uutta kotiamme:2015_06_01_012

Mainokset

kaikenlaista..

muutto hoitui melkein yhdessä päivässä. kiitos markus, jani ja jussi kun olivat kantamassa tavaraa. sitten vähän lisää tavarankantamista ja siivousta systerin kanssa. uusi vuokralainen oli tyytyväinen asunnon kuntoon joten nähtävästi oltiin riittävän tehokkaita.

uusi kämppä hakee vielä vähän muotoaan. olkkari alkaa olla valmis, kunhan mahdutan vielä loput keittokirjat kirjahyllyyn. muuten jokapaikassa onkin sitten ylimääräistä tavaraa ihan riittävästi.. ja taas on toista pahvilaatikollista menossa kierrätykseenkin kaikenlaista..

lomaviikollakaan ei ehtinyt kämppään paljoa paneutua, muuten kuin shoppailemalla ikeassa. kurvasin espooseen kaverin luo ja koluttiin helsinkiä, tukholmaa, kirjamessuja ja hämeenlinnaakin. antoisa viikko, joskin meinasi viedä kaikki mehut ja maanantainen työpäivä meinasi olla yhtä tuskaa. loppuviikosta iskikin sitten kaverin flunssa..

aika vaan kuluu. ei meinaa ehtiä rötvätäkään missään välissä..

valmis!

remppa on valmis! enää kylppäri ja tuulikaappi siivoamatta. huomenna päästään roudaamaan tavaraa sisälle. sitten tarvitsisi enää pakata loput kamat, pistää kamat paikoilleen uudessa kodissa ja siivota entinen seuraavalle vuokralaiselle.. eli ei tämä homma ihan heti lopu sittenkään..

elämäni pahvilaatikoissa

rekisteröidyin taas postcrossingiin mutta sitten huomasin että olen pakannut kaikki postikortit. en sitten lähetä vielä yhtään korttia. mutta ehkä jo ens viikolla!

mietin mitä pakkaisin seuraavaksi. keittiö alkaa olla siinä kunnossa ettei siellä ole kuin välttämättömät kamat kaapeissa. paitsi lipasto.. vaatteita ei kannata vielä pakata. työhuoneessa on enimmäkseen jukan tavaroita. olkkari on täynnä laatikoita. pitäisi itse asiassa mennä irroittelemaan lattialistoja, mutta kun pistin pyykkikoneen päälle. olisiko nyt hyvä aika katsella vähän lisää buffya?

muutaman päivän reissuakin varten pitäisi pakata. millaisissa vaatteissa on hyvä mennä tutustumaan naapurimaan kirjastoihin?

kuole, sisäinen hamsteri!

voisiko luopua yhdestä kaapista ja yhdestä lipastosta? voisiko heitellä roskiin ja kierrätykseen kaiken mitä ei OIKEASTI tarvi? voisiko sisäinen hamsteri saada kurinpalautusta kaiken turhan krääsän jemmaamisesta?

”ehkä tätä voi joskus vielä tarvia johonkin..” niinpä niin. 15 neliötä pienempi asunto olisi hyvä syy oikeasti luopua kaikesta turhasta. 15 neliötä pienempi asunto pitää pitää siistinä koska 15 neliötä pienemmässä asunnossa sekasotku näkyy helpommin. pienempi työhuone melkein huutaa luopumaan toisesta valtavasta kulmapöydästä. kai me yhdelläkin pöytäkoneella pärjätään? vai?

muuttopaniikki?

kirjat on pakattu, levyt on pakattu, kankaat on pakattu. mitään muuta ei sitten olekaan paljoa pakattu.. jos viikonloppuna repäisisi ja pakkaisi kaiken ei-välttämättömän. kattoo ny..

ensi viikolla pitäisi saada avaimet, sitten päässee tapetti- ja maalaushommiin.. sohva on tilattu, se on punainen. kaksi tuntia pörrättiin finnlandia sohvamaailmassa ja päädyttiin lopulta yhteen ensiksi esitellyistä sohvista.. ja sitten pitäisi hioa ja petsata pirttikalusto.

alkaa pikkuhiljaa olla jo kärsimätön olo. tahdon jo muuttaa ja päästä sisustamaan..