Jalometallia ja filmiä

Tänä kesänä meni Jalometallineitsyys. Viime kesänä en ollut kaupungissa ja toissakesänä kuulin metallisia sulosäveliä vain matkan päähän kun olin Oskun kanssa kävelyllä juuri sopivasti. Sitä ennen.. niin..

Viikonlopun aikana tuli tavattua monta vanhaa kaveria ja uusiakin tyyppejä ja tutustuttua joihinkin ihmisiin vähän paremmin. Ja siinä sivussa tuli vilkaistua muutama bändikin. Sunnuntai menikin sitten toipuessa sekä alkoholinkulutuksesta, raitisilmamyrkytyksestä että sosiaalisesta ähkystä..

Sen kummempia raportteja väsäämättä pitää todeta että Cradle of Filth rupesi kiinnostamaan enemmän ja Jess & The Ancient Ones toimi jälleen kerran ja vei mukanaan. Sattuneesta syystä myös Sadistik Forest piti käydä tsekkaamassa. Keikkojen ikuistamisvälineenä oli luurin lisäksi Agfa Isola I -kamera, jota laukkua tarkistanut järjestysnainen pyöritteli kummastuneena käsissään. Siellä oli sisällä Ilford Delta 400 Pro -filmiä, mikä ei kuitenkaan illan hämärtyessä ja sisätiloissa ollut riittävän valoherkkää. Myöskin tähtäin osoittaa vähän ylös, koska kuvat näyttää järjestään olevan kuvattu tähdäten liian alas. Muistan tämän jatkossa.

Pieni metallisti minussa nosti karvaista päätään höristellen varovaisesti pieniä korviaan. Onneksi taloudessa on pitkätukka joka voi antaa sille lisää musiikillisia herkkuja..

jalo1

jalo2   jalo3

Mainokset

Uusi vanha levysoitin

Minulla on levysoitin. Tuhlasin silloin joskus rippilahjarahani stereoihin ja niistä on jäljellä enää tuo levysoitin. Kyllähän se toimii ja levyt soivat mutta olen jo jonkin aikaa kaivannut parempaa. Luulin jo saaneeni hyvän syyn hankkia uusi soitin, kun levyt eivät enää soineetkaan kuin ennen, ääni kuulosti tunkkaiselta ja ohuelta. Neulan vaihto ei auttanut. Lähes toivoin että soitin olisi entinen. Testasimme sen kuitenkin toisella vahvistimella ja eihän siinä soittimessa mitään vikaa ollut. Onneksi varsinainen ongelma oli se, että vahvistin oli täynnä pölyä, koska samantasoiseen vahvistimeen olisi saanut uppoamaan huomattavasti enemmän rahaa kuin siihen uuteen vinyylisoittimeen. Rakas mieheni pelasti päivän ja putsasi vahvistimen, ja levyistä lähti taas oikean kuuloinen ääni. Mutta siinä meni sitten se hyvä syy tuhlata tuliterään, hienoon, parempaan levysoittimeen..

Kirpputorit ovat mukavia paikkoja. Erään sellaisen hyllyssä oli jo jonkun aikaa nököttänyt levysoitin. Olimme vilkuilleet sitä aina välillä, mutta nyt se huusi hyllystä huomiota niin kovaa että tutkimme sitä vähän tarkemmin. Saimme testatakin, ja mekaniikka toimi niin kuin pitikin. Neulaton se oli, mutta eipä hätää kun siihen sopisivat samat neulat kuin tuohon jo olemassaolevaan soittimeen, ja minähän olin juuri hankkinut uuden neulan. Soitin lähti mukaan. Ja tuolla se nyt nököttää: ihana, automaattinen, kahdeksankymmentäluvulta peräisin oleva, pätevä vingutin. Parasta tässä oli se, että maksoin siitä vain kymmenesosan siitä hinnasta mitä olin harkinnut sijoittavani uuteen soittimeen.

Joululahja meille. Nyt tarvii sitten hankkia lisää niitä levyjä. Onneksi on kirpputorit..

2014_12_21_007