Minulla on levysoitin. Tuhlasin silloin joskus rippilahjarahani stereoihin ja niistä on jäljellä enää tuo levysoitin. Kyllähän se toimii ja levyt soivat mutta olen jo jonkin aikaa kaivannut parempaa. Luulin jo saaneeni hyvän syyn hankkia uusi soitin, kun levyt eivät enää soineetkaan kuin ennen, ääni kuulosti tunkkaiselta ja ohuelta. Neulan vaihto ei auttanut. Lähes toivoin että soitin olisi entinen. Testasimme sen kuitenkin toisella vahvistimella ja eihän siinä soittimessa mitään vikaa ollut. Onneksi varsinainen ongelma oli se, että vahvistin oli täynnä pölyä, koska samantasoiseen vahvistimeen olisi saanut uppoamaan huomattavasti enemmän rahaa kuin siihen uuteen vinyylisoittimeen. Rakas mieheni pelasti päivän ja putsasi vahvistimen, ja levyistä lähti taas oikean kuuloinen ääni. Mutta siinä meni sitten se hyvä syy tuhlata tuliterään, hienoon, parempaan levysoittimeen..
Kirpputorit ovat mukavia paikkoja. Erään sellaisen hyllyssä oli jo jonkun aikaa nököttänyt levysoitin. Olimme vilkuilleet sitä aina välillä, mutta nyt se huusi hyllystä huomiota niin kovaa että tutkimme sitä vähän tarkemmin. Saimme testatakin, ja mekaniikka toimi niin kuin pitikin. Neulaton se oli, mutta eipä hätää kun siihen sopisivat samat neulat kuin tuohon jo olemassaolevaan soittimeen, ja minähän olin juuri hankkinut uuden neulan. Soitin lähti mukaan. Ja tuolla se nyt nököttää: ihana, automaattinen, kahdeksankymmentäluvulta peräisin oleva, pätevä vingutin. Parasta tässä oli se, että maksoin siitä vain kymmenesosan siitä hinnasta mitä olin harkinnut sijoittavani uuteen soittimeen.
Joululahja meille. Nyt tarvii sitten hankkia lisää niitä levyjä. Onneksi on kirpputorit..
Marian ilmestys 