Koti ilman elämyksiä?

Ei ole kovin kauaa kun sisustussuunnittelijanakin tunnettu Teuvo Loman haukkui suomalaisten kirjahyllyt rumiksi ja sisustukseen sopimattomiksi. Uudestaan tämä aihe tuli mieleeni, kun seurailen Facebookissa KonMari Suomi -ryhmää ja siellä jotkut ryhmän jäsenet ovat kehuneet ”konmarittaneensa” kaikki kirjansa, levynsä tai elokuvansa. Mutta miksi? Tavaraa tursuilevasta asunnosta pitääkin vähentää tavaraa, että siellä olisi tilaa elää ja että se tuntuisi enemmän kodilta. Tässä kohti kuvaan astunee priorisointi.

Mitä ihminen oikeasti tarvitsee ja kaipaa elämäänsä. Onko se tyhjiä seiniä ja tyhjiä tasoja ja siisteyttä, vai olisiko vaihtoehtona taide, kulttuuri, elämykset ja viihde, joihin voi palata yhä uudelleen? No, toivottavasti ne ihmiset, jotka ovat hävittäneet nämä omasta kodistaan, ovat ahkeria kirjastonkäyttäjiä. Tai ehkä he eivät edes kaipaa näitä asioita, mitä minä en taas ymmärrä. Mutta se on sitten minun henkilökohtainen ongelmani. Samoin kuin se, että olen aina muuttaessani joutunut kuskaamaan useita painavia laatikoita enemmän uuteen kotiin. Olen kuitenkin sen valmis kärsimään että saan pitää elämyskokoelmani. Lisäksi minusta tuntuu että ilman kirjoja kodista puuttuu jotain. Tämän huomaan myös käydessäni sellaisten ihmisten luona joilla ei ole kirjoja, en tiedä miten heihin pitäisi suhtautua..

DSC00664

Kirjahyllystämme löytyy 11 hyllymetriä kirjoja. Aikaisemmin niitä oli vielä enemmän, mutta olen pistänyt kiertoon mm. Kaari Utriot, koska en usko että jaksan lukea niitä toistamiseen, puutarhakirjat, koska asunnossamme ei tällä hetkellä ole edes parveketta ja pitkän rivin keittokirjoja, koska ruokavalioni on muuttunut eikä niissä ollut minulle enää käyttökelpoista tietoa.Tunnustan olevani bibliofiili ja kirja on sisältönsä lisäksi minulle myös kaunis esine. Kirjahyllyni ei olisi täydellinen ilman Draculaa, Hyviä enteitä, Näkijän taru -trilogiaa, Tarua sormusten herrasta, Unohdettuja jumalia ja Noidan käsikirjaa. Eilen istuin sohvalla, soimassa ollut cd-levy oli päässyt loppuun, valaistuksena vain ulkoa kajastavat kaupungin valot ja lepuutin silmiäni katsellen kirjojen selkämyksiä. Ja tiesin, että nuo kaksi mustaa hyllyä sisältävät tarvittaessa viikkotolkulla rentoutumista ja pakoa todellisuudesta.

DSC00662

Elokuvia löytyy 3 hyllymetriä, kaikki harkittuja ostoksia. Sellaisia leffoja jotka voi katsoa useampaankin kertaan. Kirpputoreja kierrellessä tulee pengottua myös elokuvatarjonta, samoin kuin kauppojen alelaarit, joista leffoja voi ostella eurolla-muutamalla. Mutta jos elokuvan on todennut korkeintaan keskinkertaiseksi, ei se omaan hyllyyn päädy.

Cd-levyjä meillä on 5 hyllymetriä, käytännössä satoja levyjä. Minua kaduttaa että olen aikoinani luopunut joistakin levyistä koska ”en enää kuuntele näitä”. Ja nyt niitä on ikävä. Osan olen haalinut takaisinkin, jos olen löytänyt. Kaikkia ei enää edes löydä, ainakaan halvalla.Vinyyleitä on vasta vajaa puoli metriä, määrä lisääntyy jatkuvasti.

Edellisessä elämässäni opin kuuntelemaan Mike Oldfieldia ja Tubular Bells III on mielestäni yksi taidokkaimmin tehdyistä albumeista koskaan. Olen äärimmäisen harvoin kuunnellut sitä mp3-muodossa. Cd-versio sen sijaan soi useinkin ja opin tuntemaan ja kuulemaan pikkuhiljaa lisää ääniä ja kerroksia äänimaisemassa. Pari vuotta sitten levystä julkaistiin uusintapainos 180g vinyylinä ja tietysti sen hankin, koska se cd-versio ei uuteen elämään siirtyessäni tullut mukaani. Kuuntelunautinto kasvoi entisestään kun laitoin vinyyliversion soimaan ensimmäisen kerran, löysin levyistä yhä vain lisää kaikkea mitä en ennen ollut kuullut. Olen päättänyt että en luovu enää yhdestäkään levystä.

Kaiken muun hyvän lisäksi olen luonteeltani stressiapina, eli stressaan välillä liiankin pienistä ja usein turhista asioista. Onneksi lääke ahdistavien asioiden unohtamiseen, sekä niiden käsittelyyn ja ymmärtämiseen löytyy myös kotoa: sitä on kirja-, levy- ja leffahyllyt täynnä. Minulla on muun muassa omat terapialevyni, hyvänmielenelokuvani ja elämyskirjani. Miksi ihmeessä minä haluaisin niistä luopua?

DSC00668

Mainokset

unohdettuja levyjä – tehosekoitin: rock’n roll

tähän levyyn kiteytyy varmaankin koko teini-ikäisen minun sisältämä angsti ja ahdistus ja epätoivo ja pienet toivonpilkahdukset ja haaveilu. vuonna 1994 olin.. hmm.. kokonaista 16 vuotta vanha. aniliininpunainen tukka pystyssä. vaatteet kirppiksiltä ja ties mistä. näin yhden biisin jyrkissä, taisi olla ulkona. sitten seuraavalla oulun reissulla ostin levyn.. kyllä tätä levyä tuli soitettuakin, ja kaikkia muitakin tehiksen levyjä. ja yksi hieno asia oli se, että tyypit olivat, ovat edelleen, samanikäisiä kuin minä. ja ne puhui niistä asioista joita minä ajattelin. törmäilinkin tehiksen tyyppeihin aina jossain, mm. provinssissa 1995. olihan se hienoa, päästä valokuvaan oton kanssa ja kaikkea muuta hömppää. teini-ikäinen sydän oli pakahtua moisesta onnellisesta hetkestä.

ja tämä muisteluhan lähti pikku-ihmisen facebook-kommentista sen ansiosta päähän soimaan tulleesta biisistä:

unohdettuja levyjä – tehosekoitin: rock'n roll

tähän levyyn kiteytyy varmaankin koko teini-ikäisen minun sisältämä angsti ja ahdistus ja epätoivo ja pienet toivonpilkahdukset ja haaveilu. vuonna 1994 olin.. hmm.. kokonaista 16 vuotta vanha. aniliininpunainen tukka pystyssä. vaatteet kirppiksiltä ja ties mistä. näin yhden biisin jyrkissä, taisi olla ulkona. sitten seuraavalla oulun reissulla ostin levyn.. kyllä tätä levyä tuli soitettuakin, ja kaikkia muitakin tehiksen levyjä. ja yksi hieno asia oli se, että tyypit olivat, ovat edelleen, samanikäisiä kuin minä. ja ne puhui niistä asioista joita minä ajattelin. törmäilinkin tehiksen tyyppeihin aina jossain, mm. provinssissa 1995. olihan se hienoa, päästä valokuvaan oton kanssa ja kaikkea muuta hömppää. teini-ikäinen sydän oli pakahtua moisesta onnellisesta hetkestä.

ja tämä muisteluhan lähti pikku-ihmisen facebook-kommentista sen ansiosta päähän soimaan tulleesta biisistä:

arkunheiluttelijat ja rakastunut paholainen

kuuntelin tänään Coffinshakersia spotifysta töissä. sitten huomasin että heillä on biisi levyllä nimeltä ”The Devil in Love – A Soundtrack to the 1772 Occult Novel”. tuo The Devil in Love on Jacques Cazotten kirjoittama surrealistinen fantasiatarina, alkuperäiseltä nimeltään siis Le Diable Amoureux. noh, menin tilaamaan ko. levyn ja sitten rupesin etsimään tuota kirjaa, mutta suomen kirjastoista sitä ei löydy kuin ranskaksi. ja netistäkään ei löydy englanninkielistä ekirjaa ilmaiseksi. onneksi adlibris pelastaa jälleen ja pokkariversio tuosta englanniksi maksaa jotain kympin, tilailen sen varmaan tässä lähiaikoina, toivottavasti en keksi hirmuisesti paljoa muuta tilattavaa.. samasta tarinasta on otettu vaikutteita polanskin the ninth gate -elokuvaan, joka vain osittain seurailee Arturo Pérez-Reverten romaania El Club Dumas (suom. yhdeksäs portti), mihin sen pitäisi pohjautua. käytin siis tovin työaikaani tekemällä itselleni tiedonhakuja. toivottavasti nyt joku asiakas tulee kysymään jotain aiheesta niin saisi brassailla tietävänsä..

unohdettuja levyjä – moist: silver

taisin nähdä moistin push-musiikkivideon ensimmäistä kertaa mtv:n headbanger’s ballissa. sitten piti yhden biisin perusteella tilata levy (siihen aikaan mitään nettejä ollut) ja kuunnella se lähes puhki. nyt, vuosien jälkeen kun pistin levyn soimaan, osaan biisit edelleen lähes ulkoa ja samat värinät iskevät. kukaan kavereista ei tätä kanadalaisbändiä kuunnellut, ollut varmaan koskaan kuullutkaan. omat nirvanasta ja pearl jamista nauttivat korvani ottivat tämän bändin vastaan ilolla ja levyhyllyni loput levytkin.

*öh*

olen tunkemassa itseäni duunin puolesta radioon. mitähän siitäkin tulee. lisätietoja sitten kun tiedän jotain lisää..

taivaan täydeltä tulee jotain valkoista. toivottavasti se on lunta ja toivottavasti se ei sula pois.

levykokoelmaan ovat viime aikoina päätyneet paloma faithin do you want the truth or something beautiful? ja katzenjammerin le pop. nam. ostin nemi-lehden, ei-niin-nam, oli vähän tylsä.  pitäisi tilata uusi buffy-albumi ja encyclopedia idiotica.

aivot hämärtyvät. koko viikko on ollut ihan hämärä. eikä kirkastumista tiedossa viikonloppunakaan.