ei mun tarvii, mä oon tyttö

minulla on jo yksi siwasta ostettu kiroileva siili -kassi kauppakassina, mutta nyt siellä oli tarjolla myös pienempiä olkakasseja. yksi lähti mukaan. ja mies tokaisi siihen että kun ostit yhden laukun niin hävität kolme. eihän mulla ole edes paljoa laukkuja!.. ja mä tarviin niitä, ku mä oon tyttö! no, jokatapauksessa, en ole oikein turvallisin mielin liikkeellä avonaisen kassin kanssa, joten ompelin kassiin vetoketjun (lisäkaitaleet irtosivat vanhoista, osin tuhotuista farkuista) ja vielä sisälle taskun, minne tunkea kaikki hukkuva pikkutavara, kuten avaimet.

Mainokset

täydellisen repun metsästys

meillä on haglöfsin tight small, oikein selälle mukava pikkureppu, mutta jonka etutasku on ihan hanurista, iso ja pohjaton. sitten löytyy fjällrävenin kånken, naali-reppu, mutta kun se on valkoinen ja paskanen ja siinä on yksi hädintuskin riittävänkokoinen etutasku.

aloin etsiä täydellistä reppua, mihin voisin vaihtaa nuo kaikki epätäydelliset. sellainen siisti, hyvännäköinen ja näppärä. varustelekasta ei jostain syystä ollut tällä kertaa apua. katselin retki retro -reppua, mutta tuo on ehkä sittenkin vähän tylsä. lisää penkomista, merkkien tutkailua (kipling, desigual, retki, halti, fjällräven, jne) mutta ei vaan löydy mitään kivaa. kunnes sitten vastaan tuli matkalaukkujätti samsonite ja paradiver m. musta, hieno, ei liian iso eikä liian pieni, sisältää lokeroita ja taskuja ja on vedenpitävä. katsotaan kuinka kauan arvon tämän kanssa että tilaanko vai enkö tilaa.. tai sitten koluan oulun laukkukaupat joku päivä ensi viikolla..

kuva: belizia.fi

kameralaukkulaukku

minulle oli päätynyt tällainen ihana kameralaukku ilman kameraa. tyhmyyksissäni pistin sen kiinni ja sehän meni lukkoon. onneksi jukka sai tiirikoitua sen auki. (olisi varmaan saanut tiirikoitua sen itsekin mutta laiskotti..) nyt sitä ei saa lukkoon joten sen voi pistää huoletta kiinni. lompakko ja känny mahtuu sinne juuri sopivasti. ja avaimet. muuta ei usein tarvitakaan. sisältä löytyi myös muistilappu.

joséphine

joséphine oli napoleon bonaparten ensimmäinen vaimo ja ranskan keisarinna. tämä kirja kertoi hänen tarinansa.

nyt se on laukku. sangat ovat kankaalla päällystettyä muovivannetta. kolmionmuotoinen läppä sulkeutuu magneetilla. ensimmäinen magneettikokeilu. kiinnitys toimii kunhan laukkuun ei laita mitään liian paksua. mutta eihän tuollaiseen laukkuun nyt tarvita kuin puuterirasia ja huulipuna. ehkä kännykkä ja henkilöllisyyspaperit. ei rahaa, keisari maksaa..

laukusta kameralaukku

otetaan läjä pehmusteita, joita on kertynyt, kun mies uusii tietokoneita. niitä on siis kaikkien korttien ja ties minkä osasten laatikoissa. sitten otetaan olkkarin verhoista lyhennyksen jälkeen jääneet jämäpalat. mittaillaan, ihmetellään ja leikotaan.

sitten neulataan ja ommellaan ja sovitellaan. ja vähän kiroillaan. purkaa ei tarvitse. käytetään kolmea eri alulankaa kun ei jakseta puolata lisää. saadaan valmiiksi juurikin sellainen juttu mikä piti saadakin!

otetaan laukku.

pistetään tuotos laukkuun.

kokeillaan tuotoksen sopivuutta toiseenkin laukkuun.

ja kolmanteenkin laukkuun.

näin pienellä vaivannäöllä saatiin kolme uutta kameralaukkua! ne gollan laukut siellä verkkiksessä ei ollu kyllä näin hienoja edes..

ahmattilaukku

nämä myytiin varustelekasta loppuun jo pariin otteeseen.. sen verran tätä suomen armeijan nasselaukkua on kehuttu siellä sun täällä, että tartuin tilaisuuteen kun saivat näitä lisää. mutta hyi kun laukku oli oikeasti ei-minkään-värinen ja haisikin pahalle. vaikka on ihan käyttämätön.. tai kenties juuri siksi. meinasin ensin vain pestä koko laukun, mutta sitten muistin että kappas, minullahan on punaista kangasväriä jemmassa. pyykkikoneeseen päätyi siis laukun lisäksi tulppaaninpunaista väriä, suolaa ja eräs hame. siitä lähtien kun laukku oli kuivunut, on se ollut jatkuvassa käytössä. a4-kansio mahtuu sinne juuri sopivasti tarvittaessa. yleensä mukana kulkee kuitenkin puhelimen, lompakon ja avaimien lisäksi pari kalenteria, kirja, muutama kynä, huulirasva, kauppakassi ja kaikkea muuta tuikitarpeellista, joskus jopa vaihtovaatteita. pieni tilaihme. tykkään.

ihmisiä, joilta sain

..on kirjan nimi ja sen on kirjoittanut sigfrid sirenius. kirjaa ei oltu lainattu kirjastosta, joten se poistettiin. kirja ei menny myöskään poistokirjamyynnissä kaupaksi, joten se päätyi vielä varaston hyllylle odottamaan ehkä seuraavaa poistomyyntiä, ehkä paperinkeräystä. sieltä kuitenkin sen löysin. samoihin aikoihin työkaverini sari oli bongannut hienoja juttuja netistä, samaisia juttuja löytyi myös kirjasta nimeltä kirjan uusi elämä, kirjoittanut jason thompson.

tuosta onnettomasta kirjasta, pahvinpalasta ja jämäkankaasta eri-keeper-pullon ja ompelukoneen ystävällisellä avustuksella syntyi laukku: