Oskun panta

Kävin jokunen viikko sitten Shaman Artsin Altti Veteläisen neulan alla. Varasin ajan jo kuukausia sitten ja ideana oli ottaa tatuointi, jonka aiheena olisi Osku. Pyörittelin mielessäni tassuja ja nassuja ja ties mitä, mutta mikään idea ei tuntunut oikein omalta. Fotorealistinen potretti pyöri mielessä pisimpään, mutta en vain osannut kuvitella sitä käsivarteeni yrityksistä huolimatta, joten sekin ajatus tuli hylättyä siitäkin huolimatta että Altti olisi saanut Oskun elämään ikuisesti ihollani.

Lopulta sain ahaa-elämyksen. Yritin googletella referenssikuvia, mutta en löytänyt oikeastaan yhtään. Tiesin olevani oikeilla jäljillä. Niinpä kuvasin Oskun pannan ja lähetin kuvat Altille.

Eräänä huhtikuisena päivänä istahdin tuoliin ja kuunneltuani useamman tunnin monotonista surinaa, kuva oli valmis. Kun näin lopputuloksen, minusta tuntui siltä kuin panta olisi ollut käsivarteni ympärillä aina.

Hyvinkin monella ensimmäinen reaktio on ”Vyö?”, mutta tämä on niitä juttuja, joita kenenkään muun ei edes tarvitse tajuta kuin minun. Osku on minun voimaeläimeni.

Tämä oli hieman hankala kuvattava, yritän joskus uudestaan tai pyydän jonkun muun sen tekemään..

2016_05_07_014

kämppä

vihdoin sai kämpän valmiiksi, ainakin melkein. nyt on oikea sänky paikoillaan, taulut seinillä, turhan roinat viety ullakolle ja enimmäkseen siistiä.. ei mennyt edes vuotta siinä hommassa. ja juuri kun on saanut tämän asunnon järjestykseen, haaveilen jo uudesta, ihan omasta..

makkari

keittiö

olkkari

kylppäri

kesä!

huomasin että muutosta on tasan kaksi kuukautta. tuntuu kuin siitä olisi pieni ikuisuus. kesäkin tuli. täysillä. juhannus tuli vietettyä pk-seudulla. pääsin vihdoin käymään suomenlinnassa, minne olen halunnut jo pidemmän aikaa. pitkin ja poikin vaellellessa kennollekin tarttui pitkästä aikaa valokuvia, eikä vain räpsyjä.

porkkalanniemeenkin päädyttiin grillailemaan ja katselemaan maisemia. ja löytämään yksi geokätkö. niitä pitää metsästää tänä kesänä enemmänkin..

reilu viikko lomaan.. eikä sitä tule vietettyä kotinurkissa, tai edes lähelläkään oulua..

hetki hautausmaalla

kävin eräs sunnuntai oulun hautausmaalla. olen asunut keskustassa pitkän aikaa ja lähistöllä vielä pidempään, mutta koskaan ei aikaisemmin ole tullut käytyä tuolla. nyt otin fillarin alleni ja ajelin paikalle. oulun hautausmaa on kaunis. hieman surullinen, mutta lohdullinen. kuljeskelin aikani ympäriinsä kuvaillen ja istuskelin puun alla seuraillen oravia niin kauan että alkoi palella. hyvä paikka rauhoittua.

kaikki kuvat