Minimalismia ja kirpputorilöytöjä

Otsikossa on ristiriita. Ehkä vähän tarkoituksellakin.

Katsoimme Joshua Fields Millburnin ja Ryan Nicodemusin dokumentin Minimalism: A Documentary About the Important Things Netflixistä. Mielenkiintoinen dokkari, vaikka keskittyikin Yhdysvaltoihin ja Amerikkalaisen unelman tavoitteluun. Kyllähän ihmiset täällä koto-Suomessakin yrittävät hankkia onnea tavaroiden välityksellä ja omistaminen on tärkeämpää kuin moni muu asia. Molemmat olivat menestyneitä ammateissaan ja tahkosivat rahaa, kunnes eräänä päivänä tajusivat että eivät ole onnellisia. Eikä onnea varsinkaan tuonut se, että oli kaikkien muiden silmissä menestynyt ja varakas, eläminen oli siitä huolimatta rytmittynyt kulkemaan vain tilipäivästä toiseen. Suosittelen katsomaan.

Dokkarin jälkeen olikin sitten hyvä lähteä jaloittelemaan ja käymään siinä sivussa kirpputorilla. Sitä katseli taas vähän eri silmin ympärilleen. En tule lopettamaan kirpparointia ja ikkunashoppailua. Hankintoja pitää kuitenkin harkita ja valikoimaa nuuskia sitä hetkeä varten kun se tarve iskee. Dokumentissakaan miehet eivät lopettaneet kuluttamista, he tekivät sen vain äärimmäisen harkiten eivätkä omistaneet kuin sen mitä oikeasti tarvitsevat. Eivätkä he kehottaneet ihmisiä luopumaan asioista joita he arvostavat ja jotka nostavat heidän elämänlaatuaan.

Alkuun näytti siltä että kirpputorilta tulee lähdettyä tyhjin käsin kotiin. Viimeisessä hyllyvälissä Tero bongasi edellisen hyllyvälin tangosta jotain mitä piti palata katsomaan. Se ei ollutkaan musta, se oli sininen. Ja pieni, hänelle. Minä kiskaisin takin päälle ja totesin että se on siinä. Tumman sinimusta, pitkä nahkatakki jostain 70-luvun syövereistä. Vain yksirivinen napitus, mutta en antanut sen hidastaa. Piste i:n päälle oli Einon Kengän heijastin joka löytyi taskusta. Yritin etsiä tietoa milloin Einon Kenkä olisi perustettu, en toistaiseksi viisastunut sen asian suhteen. Maksoin takista kokonaiset 2,5 euroa. Kiitos sille joka halusi tästä eroon.

Vanha, musta nahkatakkini on jo eläke- tai ainakin korjauslomakunnossa. Annan sille jossain vaiheessa tekohengitystä uuden vuorin muodossa. Viimeksi uusin sen vajaa neljä vuotta sitten. Nyt yritän löytää vielä kestävämpää vuorikangasta.. Sitä odotellessa tämä ukkospilven värinen löytö tulee olemaan ahkerassa käytössä. Harkittu, tarpeellinen hankinta. Minulle. Ajatelkaa mitä haluatte!

takki

Mainokset

Kirppisfiilistelyä

SPR:n Kontti-myymälät ja Pelastusarmeijan kirpputorit on kivoja paikkoja. Niissä ei yleensä pidetä kamppeilla ylihintaa (jotain harvoja poikkeuksia lukuunottamatta) ja niistä tekee usein hyviä löytöjä. Tänään jätin taakseni yhden kivan Hattiwatti-laukun (koska en oikeasti tarvinnut sitä), täytetyt oravan ja ketun (koska ne eivät mahdu mihinkään!), yhdet kengät (koska olivat hitusen liian pienet) ja lehtikoristeisen viinipullotelineen (koska luovuimme entisestäkin koska sille ei ollut käyttöä).

Sen sijaan mukaan lähti Terolle paita, Manaaja-leffa, Saturnuksen levy (joka on ollut hankitalistalla jo kauan), EHKÄ-rintanappi ja kaiken kukkuraksi se takki, millaista olen jo kauan kaipaillut. Vähän sille piti näyttää ompelukonetta, koska olkapäät oli repäisty suoraan 80-luvulta, mutta iso korjaushomma ei ollut kyseessä. Jos jostain löydän hyväksi pidetyn, klassisen rotsin, se ehkä tämän syrjäyttää, mutta luulenpa että tämä tulee pidettyä puhki.. Tulisi vain se kevät..

2017_03_20_004

 

Uusi vanha levysoitin

Minulla on levysoitin. Tuhlasin silloin joskus rippilahjarahani stereoihin ja niistä on jäljellä enää tuo levysoitin. Kyllähän se toimii ja levyt soivat mutta olen jo jonkin aikaa kaivannut parempaa. Luulin jo saaneeni hyvän syyn hankkia uusi soitin, kun levyt eivät enää soineetkaan kuin ennen, ääni kuulosti tunkkaiselta ja ohuelta. Neulan vaihto ei auttanut. Lähes toivoin että soitin olisi entinen. Testasimme sen kuitenkin toisella vahvistimella ja eihän siinä soittimessa mitään vikaa ollut. Onneksi varsinainen ongelma oli se, että vahvistin oli täynnä pölyä, koska samantasoiseen vahvistimeen olisi saanut uppoamaan huomattavasti enemmän rahaa kuin siihen uuteen vinyylisoittimeen. Rakas mieheni pelasti päivän ja putsasi vahvistimen, ja levyistä lähti taas oikean kuuloinen ääni. Mutta siinä meni sitten se hyvä syy tuhlata tuliterään, hienoon, parempaan levysoittimeen..

Kirpputorit ovat mukavia paikkoja. Erään sellaisen hyllyssä oli jo jonkun aikaa nököttänyt levysoitin. Olimme vilkuilleet sitä aina välillä, mutta nyt se huusi hyllystä huomiota niin kovaa että tutkimme sitä vähän tarkemmin. Saimme testatakin, ja mekaniikka toimi niin kuin pitikin. Neulaton se oli, mutta eipä hätää kun siihen sopisivat samat neulat kuin tuohon jo olemassaolevaan soittimeen, ja minähän olin juuri hankkinut uuden neulan. Soitin lähti mukaan. Ja tuolla se nyt nököttää: ihana, automaattinen, kahdeksankymmentäluvulta peräisin oleva, pätevä vingutin. Parasta tässä oli se, että maksoin siitä vain kymmenesosan siitä hinnasta mitä olin harkinnut sijoittavani uuteen soittimeen.

Joululahja meille. Nyt tarvii sitten hankkia lisää niitä levyjä. Onneksi on kirpputorit..

2014_12_21_007

Se ostamatta jäänyt kirppismekko..

Näin jokin aika sitten kirpputorilla punaisen, pitkän, kapean mekon, spagettiolkaimet ja kaikkea. En jaksanut jäädä sovittamaan. Ja tietenkin se alkoi huhuilla perään. Seuraavan kerran kun menin samaiselle kirpputorille, mekko oli löytänyt jo uuden kodin, jostain muualta. En tainnut katsoa edes hintaa kun ei ole jäänyt mieleen, toivottavasti se oli kallis.

Päivänä eräänä etsiskelin nettimyyntisivustolta punaista iltapukua. Ja kappas, siellä oli myynnissä viininpunainen, pitkä, kapea iltapuku spagettiolkaimilla ja ristikkoselällä, pitkät halkiot molemmilla sivuilla.. Sovittiin myyjän kanssa kaupat. Hän kertoi nähdessämme että puku on ostettu ihan iltapukuliikkeestä eli ei ole mitään halpisrättikauppaosastoa, ja pidetty päällä peräti kaksi kertaa. Vilkaisin mekon pikaisesti läpi ja maksoin mukisematta sen 15 euroa mitä myyjä pyysi. Nyt minulla on viininpunainen, upea puku. Tästä tulee hieno kun tämän vielä stailaa.. Siitä tulee ehkä joskus sitten toinen stoori. Tämä puku kyllä vaatisi stilettoja..

2014_12_17_006

Kirpputorituliaisia (ja Instagram-jakotesti)

On onni kun elämässä on joku joka jaksaa koluta kirpputoreja samalla tahdilla kuin itsekin, ellei jopa vielä enemmän.. Tässä tuliaisia yhdeltä reissulta millä en ollut mukana..

Tuota Marilyn-kirjaa olen selaillut silloin kun se ilmestyi, mutta en ole sitä käynyt kokonaan läpi. Nyt se on omassakin hyllyssä, odottaa jotain rauhaisaa iltaa ehkä viinin ja suklaan seurassa, tai jotain muuta leppoisaa..

Muutama euro (yhteensä) Rollareiden ja Kissin paidoista ei ole paha hinta, varsinkin kun printit ovat noinkin päheät.

takkilöytöjä

takkikokoelma kasvoi taas parilla löydöllä.. (ehkä niistä pitämättömistä voisi joskus luopuakin..)

varustelekalta löytyy ddr:n rautatiepoliisin naisten palvelustakki. tilasin jo aikaisemmin pari kappaletta kokeeksi mittojen perusteella, olivat liian isoja, joten palautin ne. nyt tilasin pienimmän mitä löytyi ja tämähän oli sopiva. istuu aika kivasti, ja väri on ihan paras. käyttöön jää.

toiseen törmäsin kirpputorilla. hintaa katsomatta kaappasin tämän sovitukseen, onneksi en köyhtynyt kuin kolme euroa kun tämä fishbonen takki lähti mukaan. yksi nappi puuttuu, teen asialle joskus jotain. vuorta ei ole, mutta kangas tuntuu olevan tuulenpitävä, pärjää vielä näillä keleillä oikein mainiosti.