mia vänskä: musta kuu

pieneen mökkikylään on päätynyt lomailemaan elämäänsä pakoileva nainen, välejään paranteleva bändi, viikonloppuisä tyttärineen ja kuherruskuukautta viettävä, iäkäs pariskunta. lähistöllä sijaitsee uhrikivi, jonka historia kiinnostaa lomalaisia. kivelle tehty yöllinen retki ja siitä seuranneet tapahtumat sekoittavat todellisuudet ja myytit. paikasta kertovat tarinat näyttävät tulevan toteen.

tarina nappasi heti otteeseensa eikä päästänyt irti. sitä kerrottiin eri näkökulmia vaihdellen ja peilattiin näin monesta eri suunnasta. kahden kaverin lapsesta asti kestänyt, repeilevä ystävyys, salaperäinen, punatukkainen nainen ja bändin mukaan sattunut tyttö ovat eniten pääosassa. yliluonnollista väläytellään pikkuhiljaa, ei liikaa, ja jotenkin uskottavasti. kapeenkärkeä tai 1600-luvulla elänyttä aune tuomaantytärtä ei ainakaan pikaisella googletuksella löytynyt, mutta luulen että paikalle ja henkilölle on joku esikuva jossain päin suomea olemassa.

Mainokset

lotta-liisa joelsson: vivika

tarina alkaa siitä kun vivika retkottaa kuolleena kylpyhuoneessa.

kaksi tyttöä viettää kesälomaansa toisen tytön kotona vanhempien ollessa matkoilla. päivät kuluvat sarjakuvien, shoppailun, saunomisen ja siiderin parissa. tytöt löytävät vanhat muistiinpanonsa ja lehtileikkeensä vuosia sitten tapahtuneista nuorten tyttöjen kuolemista, joita ei koskaan saatu selvitettyä. myös vanha kirja muunneltuine kansansatuineen näyttää olevan sidoksissa kuolleisiin tyttöihin.

luin kirjan melkein yhdeltä istumalta. ja ihan liian nopeasti sillä mieleen nousi kirjan loputtua hirvittävästi kysymyksiä. jos neiti peregrine ei niin kovin pelottanut, niin tämä kirja oli jo huomattavasti jännittävämpi. ja luettava jossain vaiheessa uudestaan.

verenhimo : suomalaisia vampyyritarinoita, toim. juri nummelin

vaikka vampyyreita ei suomalaisessa mytologiassa esiinny, ovat ne siltikin jättäneet hampaanjälkensä kotimaiseen populaarikulttuuriin. kirjaan on koottu novelleja kirjailijoilta kautta aikain mika waltarista miina supiseen, kuljetaan pitkin historiaa, maaseudulta kaupunkeihin, ulkomaille ja jopa avaruuteen asti. eivätkä vampyyrit ole aina valoa karttavia saalistajia. heti kaksi ensimmäistä novellia, anne leinosen surma tuli jään yli ja johanna sinisalon peili, poistavat vampyyrit siitä lokerosta, mihin john polidori ja bram stoker ne aikoinaan laittoivat. jokainen novelli esittelee erilaisen vampyyrin. tämä kokoelma on ehdottomasti jokaisen vampyyrifriikin pakkolukemistoa.

arthur conan doyle: kun maa kirkui ja muita epätavallisia tarinoita

sisältää novellit:

  • Thotin sormus (The Ring of Thot, 1890)
  • Kohde 249 (Lot No. 249, 1892)
  • John Barrington Cowles (John Barrington Cowles, 1886)
  • Polestarin kapteeni (The Captain of the ”Pole-Star”, 1883)
  • Ruskea käsi (The Brown Hand, 1899)
  • Ken tulella leikkii (Playing with Fire, 1900)
  • Hopeapeili (The Silver Mirror, 1908)
  • Nahkasuppilo (The Leather Funnel, 1900)
  • Uusi katakombi (The New Catacomb)
  • Lady Sannoxin tapaus (The Case of Lady Sannox, 1894)
  • Tynnyritehtaan peto (The Fiend of the Cooperage)
  • Blue John Gabin hirviö (The Terror of Blue John Gap, 1910)
  • Korkeuksien kauhu (The Horror of the Heights, 1913)
  • Kun Maa kirkui (When the World Screamed, 1928)

salapoliisitarinoiden lisäksi en aikaisemmin ole doylen muuhun tuotantoon tutustunut. kokoelman novellit sisältävät muun muassa egyptin mysteereitä, kostotarinoita, kummitusjuttuja ja scifiä. päähenkilöt vuorottelivat sankareiden ja roistojen rooleissa ja välillä tempautuivat tapahtumiin täysin tahtomattaan.

clive barker: yön kansa

kiitos jarnolle vinkistä.

kertomus boonesta, joka ei tunne kuuluvansa taivaaseen eikä helvettiin. tappaja, jota edes kuolema ei suostu korjaamaan. hän kuulee paikasta nimeltä midian, jossa yön kansa elää, ja päättää löytää tämän paikan. tyttöystävänsä lori ja terapeuttinsa decker seuraavat perässä.

kirjan alku aiheutti melkein painajaisia. ja todennäköisesti sen vuoksi tarina piti lukea nopeasti. kauhua, psykologista trilleriä ja rakkaustarina samoissa kansissa. erityisesti viimeksi mainittu piirre antoi vähän valoa synkkään tarinaan.

myös barkeria pitää lukea lisää..