vanhaa ja uutta kauhua

hallusinatsioneja : vanhoja suomalaisia kauhutarinoita, toim. juri nummelin

hallusinatsioneja sisältää suomalaisia kummitus- ja kauhutarinoita 1800-luvulta ja 1900-luvun alusta. osa tarinoista on lyhyitä kummitusjuttuja, osa pidempiä kauhunovelleja. ainoastaan uno osmion kuumehoureissa jäi lukematta, minusta se tuntui vain liian sekavalta ja häiriintyneeltä tekstiltä, ettei keskittymiskyky tällä kertaa sille riittänyt. sen sijaan jaakko juteinin, zachris topeliuksen, aleksis kiven, k.j. gummeruksen, kyösti wilkunan, santeri ivalon ja larin-kyöstin tarinat tempaisivat mukaansa. vanhahtava kieli ei häirinnyt vaan sopi tilanteeseen oikein hyvin.

anders fager: pohjoisen kultit : kauhukertomuksia

ruotsalaisen pelisuunnittelijan ja kirjailijan novellikokoelma pohjoisen kultit sisältää 5 pitkää novellia ja neljä lyhyempää fragmenttia. novelleissa on mukana myyttisiä olentoja ja ihmismielen vääristymiä sulassa sovussa. lovecraftinsa lukeneet löytävät myös omansa tästä kirjasta. mikä on pikkukaupungin nuorten naisten salaisuus, mitä tapahtuu matkalla hakemaan mummi kotiin toiselta puolelta eurooppaa, miten vanha mies kostaa suuren pohjan sodan aikana hänen talonsa ja perheensä hävityksen, mikä on nuoren parin onnen hinta ökyrikkaalla östermalmilla ja miten valmistuu neiti wittin tilaustaideteos. suosittelen.

Mainokset

kaj korkea-aho: tummempaa tuolla puolen

neljä ystävystä, joita yhdistää lapsuudessa koettu kauhea kohtaaminen majansa lähettyvillä metsässä. loke on änkytyksestä kärsivä, helsinkiläistynyt radiotoimittaja. christoffer asuu turussa kihlattunsa redasin kanssa ja kirjoittaa gradua pahasta, myyttisestä olennosta, jonka olemassaolosta kiisteltiin lapsuudessaan tapahtuneiden murhien aikana. simon on uskonsa menettänyt pappi joka asuu edelleen kotimaisemissaan pohjanmaalla, samoin kuin benjamin, jonka morsiammen sofien hautajaisten vuoksi nelikko jälleen tapaa. viimeinen havainto sofiesta ennen auto-onnettomuutta on valvontakameran kuva, missä etupenkillä hänen vieressään näkyy outo varjo.

tarina etenee kaikkien neljän kertomana omista näkökulmistaan. salaisuuksia löytyy ja ne selviävät asianosaisille pikkuhiljaa, joskaan eivät aina ilman vääriä epäilyksiä tai tuskaa. ihmismielen sopukoita on kirjoitettu auki oikein taidokkaasti, päähenkilöiden tuntemukset, kaipuun, vihan, turhautumisen, pelon, ymmärtää ja tuntee itsekin. lisää tällaista.