Lisää täydellisen vaatekaapin tavoittelua..

Sain operaatio vaatekaapin suoritettua loppuun. Kaiken kaikkiaan poistoja tuli pieni säkillinen, mutta vähemmän kuin oletin. Omistan näköjään hyvin paljon vaatteita joista pidän, ja jotka ovat kaiken lisäksi vielä sopivia. Karsin pois muutaman liian pienen t-paidan, jokusen loppuunpidetyn topin, yhdet liian pienet farkut, yhden ei tyyliin sopivan perintöhameen ja rikkinäiset sukat.

Tein myös laskutoimituksia. Omistan pikaisen laskemisin tuloksena n. 170 vaatetta, poislukien sukat, sukkahousut ja alusvaatteet, niiden kanssa määrä lähenee 300 vaatetta. Satunnaisotantana:
11 farkut
20 hametta
8 mekkoa
12 kauluspaitaa
20 rintaliivit
5 korsettia
1 neule
4 neuletakkia
50 t-paitaa
20 muihin kategorioihin kuulumatonta paitaa

Ystäviltäni voisin kysyä että montako kertaa olette minun nähneet pukeutuvan korsettiin? Näetkö minulla useammin päällä farkut vai hameen tai mekon?

Konmaristit suosivat pystyyn viikkausta, mutta näillä hyllyillä ei sitä voi oikein harrastaa. Välillä kaipaan metallilankaisia koreja, joita vaatekaapeissa oli yhdessä edellisistä asunnoistani. Nyt mennään näillä keinoin mitä on tarjolla. Sain kuitenkin järjestettyä kaapin niin, että näen pikavilkaisulla missä on mitäkin. Ainoastaan t-paitahyllyltä pitää etummainen pino nostaa pois että näkee mitä on takana.

vaatekaappiYhteenveto: Minun ei tarvitse harrastaa välttämättä vaateshoppailua lainkaan tulevina vuosina, vaan pärjään vallan hyvin näillä mitä nyt on. Omistan myös yhden iltapuvustakin menevän koltun. Täydelliset löydöt kuitenkin sallittaneen, niiden vastaantullessa tilaisuutta ei voi jättää käyttämättä. Yhtenä esimerkkinä voisi olla käytetyt, mustat Levi’s 572:t..

Seuraavaksi pitäisi iskeä kiinni takkeihin, kenkiin, laukkuihin ja muihin asusteisiin..

Mainokset

Täydellinen vaatekaappi?

Minun vaatekaappini ei ole täydellinen. Ensinnäkin se on liian pieni. Toisekseen se sisältää paljon sellaisia vaatteita mitä en pidä. Joitain olen käyttänyt joskus paljonkin, mutta en enää. Toiset ovat vikahankintoja. Osasta tykkään mutta en oikein tiedä minkä kanssa niitä yhdistelisi.

Lukaisin eilen illalla Hannele Lampelan kirjan Täydellinen vaatekaappi tuhlaamatta. Kirjassa oli paljon perusjuttuja perusvaatteista, vaatteiden laadusta, ”kyllä minä tähän vielä joskus sovin” -vaatteista, himoshoppailusta ja muista aiheista mitä naistenlehdet tursuavat. Kirjassa oli myös omat lukunsa taloudenhoidolle ja itsestään huoltapitämiselle, mikä oli iloinen yllätys. Kirjan viesti pähkinänkuoressa: älä hanki ja säilö sellaisia vaatteita joista et oikeasti pidä. Hyvin konmarimaisia ajatuksia.

DSC00620Jo pitkään suunnittelemani operaatio vaatekaapin räjäytys sai vihdoin alkunsa tänään, kun kerrankin oli aikaa se aloittaa. Rysäytin toisen puolen vaatekaapistani sängynpäälle ja rupesin penkomaan. Käytin ylläni yli kymmentä kauluspaitaa, joista vain puolet päätyi takaisin kaappiin ajatuksin ”miksi minä en ole käyttänyt tätä?” ja ”näytän näköjään tässä paremmalta kuin muistinkaan.” Mahduin myös yksiin kesähousuihin jotka olin viskaamassa ensin sovittamatta kierrätyskassiin. Sen sijaan kaapista ei enää saanut paikkaa epäsopivien ja silmää miellyttämättömien paitojen lisäksi pari heräteostosmekkoa, muutama kaapin perälle unohtunut huppari ja käyttämättä jäänyt neule.

Tiesinkin että omistan kolme 70-luvun tyylistä, mokkanahkaista minihametta. Sovitin kaikki ylläni ja totesin että nämä pitää oikeasti ottaa taas arkikäyttöön. Näiden lisäksi sovitin yhden tummanpunaisen hameen, jonka olin hankkinut joskus hätäpäissäni hautajaisiin. Muistelin sen olevan liian pitkä, mutta se olikin aika lailla sopivan pituinen ja päätyy pesukoneen kautta myös pitovaatteisiin. Kannatti testata. Joitain vaatteita ei siis kannata heittää pois käyttämättä niitä yllään peilin edessä.

Operaatio jatkunee toivottavasti lähipäivinä..

DSC00612

Meidän ullakko

Sain kuin sainkin otettua pikaisesti ullakostamme kuvat. Sisustus on tällä hetkellä suunnilleen valmis, kunnes se taas elää suuntaan tai toiseen..

Tervetuloa..2016_01_24_006

Keittiö näyttää tältä:
2016_01_24_004
Nörttinurkkaus:
2016_01_24_009
Olohuone nörttinurkan suunnasta:
2016_01_24_010
Olohuone eteisestä:
2016_01_24_012
Makkari:
2016_01_24_014
Makkari toisesta suunnasta:
2016_01_24_015
Kylppäri:
2016_01_24_016

Jalometallia ja filmiä

Tänä kesänä meni Jalometallineitsyys. Viime kesänä en ollut kaupungissa ja toissakesänä kuulin metallisia sulosäveliä vain matkan päähän kun olin Oskun kanssa kävelyllä juuri sopivasti. Sitä ennen.. niin..

Viikonlopun aikana tuli tavattua monta vanhaa kaveria ja uusiakin tyyppejä ja tutustuttua joihinkin ihmisiin vähän paremmin. Ja siinä sivussa tuli vilkaistua muutama bändikin. Sunnuntai menikin sitten toipuessa sekä alkoholinkulutuksesta, raitisilmamyrkytyksestä että sosiaalisesta ähkystä..

Sen kummempia raportteja väsäämättä pitää todeta että Cradle of Filth rupesi kiinnostamaan enemmän ja Jess & The Ancient Ones toimi jälleen kerran ja vei mukanaan. Sattuneesta syystä myös Sadistik Forest piti käydä tsekkaamassa. Keikkojen ikuistamisvälineenä oli luurin lisäksi Agfa Isola I -kamera, jota laukkua tarkistanut järjestysnainen pyöritteli kummastuneena käsissään. Siellä oli sisällä Ilford Delta 400 Pro -filmiä, mikä ei kuitenkaan illan hämärtyessä ja sisätiloissa ollut riittävän valoherkkää. Myöskin tähtäin osoittaa vähän ylös, koska kuvat näyttää järjestään olevan kuvattu tähdäten liian alas. Muistan tämän jatkossa.

Pieni metallisti minussa nosti karvaista päätään höristellen varovaisesti pieniä korviaan. Onneksi taloudessa on pitkätukka joka voi antaa sille lisää musiikillisia herkkuja..

jalo1

jalo2   jalo3

Meidän Turku

Kesäloma, pakko päästä hetkeksi pois Oulusta. Mietittiin ulkomaitakin, mutta päädyttiin lopulta vain melkein ulkomaille: Turkuun. Itse olen käynyt siellä viimeksi joskus 10 vuotta sitten, Tero vain piipahtamassa. Nyt vietimme siellä 4 päivää ja 3 yötä ja tutustuimme kaupunkiin.

IMAG0965Majapaikkamme oli Birgittalaisluostarin vieraskoti, askeettinen, mutta hyvinkin viihtyisä paikka. Eräs tuttu oli ollut siellä myös joskus yöpymässä, ja sanoi että siellä oli hyvinkin harras tunnelma, ja oikeassa oli. Vieraskodin hiljaisten seinien suojassa ei tehnyt mieli kauheasti resuta. Mutta me emme majapaikkaa tarvinneetkaan kuin lepäämiseen ja peseytymiseen, eli vieraskoti ajoi asiansa paremmin kuin hyvin.

Ensimmäinen päivä meni keskustaa nuuskiessa, toisena päivänä suuntasimme kulttuurin ja historian pariin, kohteina Aboa Vetus ja Turun linna. Näissä kahdessa kohteessa sai hyvinkin päivän kulumaan.

2015_07_26_001
2015_07_26_016
2015_07_26_020
2015_07_26_026
2015_07_26_044
2015_07_26_053
2015_07_26_055
marialinna1

Loput pari päivää kuluivatkin kirpputorien, divarien ja muun shoppailun sekä epämääräisen kulijailun parissa, kiitos ihanien kavereiden jotka opastivat ja kuskasivat. Matkalaukkuun painoa tuli muutamasta kirjasta ja levystä, vaatelöydöistä sekä tuliaisista.

  

Vähän listaa niistä paikoista missä pistäydyttiin, tässä ei ole kaikkia kohteita, vaan osa niistä jotka jäivät positiivisesti mieleen.

Syötävää (vegaanista sellaista):

Pure Foodin – ihan loistava raakaruokapaikka

Anniskelukahvila Tiirikkala – entiseen Artekin myymälään perustettu viihtyisä kahvila

Baan Thai – hyvän ravintolan tuntee siitä että se on täynnä paikallisia..

Delhi Darbar – runsaasti kasvisruokavaihtoehtoja, jotka sai myös vegaanisena, ravintoloiden kama sutra, totesi ystäväni..

Pizzarium – pieni pizzapaikka kauppakeskuksen yläkerrassa, useampi vegaanivaihtoehto

Kirjakahvila – täysin vegaaninen kahvila vanhalla suurtorilla

Juotavaa (enimmäkseen alkoholipitoista):

Panimoravintola Koulu – testattu: Koulu Kesäolut & Koulu Karpalosiideri

Old Bank – testattu: Epic Hop Zombie ipa

Uusi Apteekki – testattu: BrewDog Pumpkin Head ale & Sammel Smith’s Organit Chocolate Stout & Hog’s Back Hazy Hog siideri

Teerenpeli – testattu: Teerenpeli Lempi puolukkasiideri & Laiskajaakko tumma luomu lager

Mallaskukko – testattu: Det Lille Bryggeri Black Chili Lakrids -olut

Rokbar – testattu: inkiväärisiideri (ei jäänyt panimo mieleen..)

Shoppailua (uutta ja käytettyä):

Turun Elokuvadivari – rautatieaseman lähellä toimiva pätevänoloinen leffadivari

Alfa antikva – täältä tekee löytöjä jos vain jaksaa penkoa..

Mimmin kirppis – siisti itsepalvelukirppis, myös runsaasti huonekaluja

Peltola Antikvariaatti – tänne kannatti lähteä, valtavasti kirjoja!

Sammakon kirjakauppa – sarjakuvia ja muutakin kirjallisuutta

Heirol – keittiönörtin unelma..

Vegekauppa – pakkovisiitti juuri ennen lähtöä, tuliaisina itselle vegaanisia herkkuja..

Turku on mukava kesäkaupunki. Positiivista on se että tällainenkin vapaaehtoisesti ruokavammainen löytää hyvin laadukkaita ruokapaikkoja ja oluen ja siiderin ystävä hyvää juotavaa.

Kohtalo?

Olen aina ollut sitä mieltä että ne asiat tapahtuvat joiden kuuluu tapahtua, vaikka ne olisivat pahoja ja surullisia ja synkkiä. Aina ei vain voi olla iloista ja kivaa. Kohtaamme myöskin ne ihmiset juuri sillä hetkellä kun meidän kuuluu heidät kohdata, ei aikaisemmin eikä myöhemmin..

Törmäsin yksi päivä valokuviin, joista kävi ilmi että meillä olisi ollut taas yksi mahdollisuus kohdata aikaisemminkin mieheni kanssa jos vain olisin itse lähtenyt kyseiseen tilaisuuteen, mutta syystä tai toisesta olin jäänyt kotiin. Eikä tämä ole ainoa kerta, kun olen jättänyt menemättä johonkin, missä hän olisi ollut. Olemme myöskin todistetusti kolunneet sama festarit, samat keikat, samat baarit, meillä on jopa yhteisiä tuttuja, mutta koskaan ennen emme ole missään törmänneet toisiimme. Tämä on outoa. Mutta samalla mietin, että emme olisi olleet aikaisemmin valmiita toisillemme. Meidän on pitänyt kokea se kaikki mitä olemme kokeneet, onnistua ja erehtyä ja oppia, että olemme nyt näin yhteensopivia, ymmärrämme toisiamme ja hyväksymme toisemme juuri sellaisina kuin olemme. Ja että nyt sovimme ihan helvetin hyvin yhteen..

Poison Ivyna ja The Jokerina tupaantuliaisissamme viime syksynä, kuvaajana Aku Visuri.

Kameran edessä

Kaveri etsi harjoitusvastustajia. Huikkasin heti että ”minäminäminä, milloin passaa?!” Sitten eräs perjantai-ilta maalasin naamani, valikoin kassillisen vaatteita mukaan ja kiskoin NewRockit jalkaani ja kävelin läheiseen liiketilaan. Pääsin vaihteeksi kameran eteen sen sijaan että olisin taas kameran takana.

Välillä pitää nähdä itsensä jonkun toisen silmin ja yksi keino onnistua siinä on antaa jonkun ottaa itsestä valokuva, tai monta, eri asennoissa, eri vaatteissa, eri valoissa. Ja luottaa siihen, että tuo ihminen, oli sitten ammattitaitoinen tai harrastaja, ei etsi vikoja vaan yrittää saada näyttämään hyvältä ja juuri siltä miltä itsekin haluaa näyttää. Täytyy unohtaa itsekritiikki ja katsoa sitä mitä toinen näkee linssin läpi, antaa parempien piirteiden häivyttää huonot, katsoa itseään kuin ensimmäistä kertaa. Se ei ole helppoa, ensimmäisenä näkee liian isoa ja liian pientä ja liian kieroa ja liian suoraa. Kunnes toisella tai kolmannella vilkaisulla näkee edes jotain sopivaa, hyvää, ehkä jopa täydellistä. Eikä kokonaisuudessa ole oikeastaan mitään vikaa.

Kiitos Jaakko Alatalo tästä mahdollisuudesta.

© Jaakko Alatalo© Jaakko Alatalo © Jaakko Alatalo