Rotsi!

Olen jo monta vuotta etsinyt ”sitä täydellistä nahkarotsia”. Ongelmani on pitkä selkä, mistä johtuen suurin osa rotseista on minulle liian lyhyitä. Jokin aika sitten kirpputorilta löytämäni keinonahkarotsi on ajanut asiansa, mutta se alkaa pikkuhiljaa näyttää kulumisen merkkejä. Pidän sen kesäkaudella loppuun pikkuhiljaa, se kun on mukavan kevyt ja ohut.

Eräällä Facebook-kirpputorilla vastaan tuli kuitenkin takki mihin ihastuin heti. New Rockin nahkarotsi, käytetty, lähes pilkkahintaan. Sain hierottua kaupat ja eilen sain tämä ihanuuden kotiin ja käyttöön. Sen kauluksesta puuttuu neppari, mutta laitoin jo viestiä valmistajalle että mistä saisi uuden tilalle. Tai sitten keksin siihen jotain. Nyt nepparin paikkaa pitää pieni rintamerkki.

Olen nahkatakkifriikki. Voiko niitä olla koskaan liikaa?

20633710_108976869779841_4183559353330040832_n

Mainokset

Unelmadivaani

Bongasin Tori.fi:stä kivat divaanin ja rahin ja kävimme hakemassa ne kotiin. Divaani on mukavan epäsymmetrinen vänkkyrä, kuulemma alunperin Saksasta ostettu. Myyjä oli verhoiluttanut molemmat itse uudelleen, mutta verhoilu oli tahrainen ja kulunut. Uutta kangasta päälle siis. Oulun Löytö-Pala pelasti, eikä kangas ollut edes kallis.

Pohjan suojakangas pölisi niin että koko olohuone oli ruskeana sen ansiosta, eli ensimmäinen operaatio oli irroittaa ja hävittää pölypesäke, ja kaikki ylimääräiset niitit..

Tein kaavat neulaamalla kertakäyttölakanan kiinni ja piirtämällä leikattavien kappaleiden muodot siihen. Sitten oli vuorossa kaavojen asettelu kankaalle. Olin arvioinut menekin aika hyvin, kangasta jäi loppujenlopuksi n. 30cm suikale.. Ompelu hoitu purkamisen ja kiroilun säestyksellä, kangas kun ei venynyt yhtään ja päällisestä piti saada juuri sopiva. Uusi pohjan suojakangas löytyi liinavaatekaapista: liian pieni musta lakana.

Mutta valmista tuli. Nyt minulla on päheä divaani ja rahi. Hyvä istua ja hyvännäköinenkin vielä kaikenlisäksi. Tarkinta syynäystä verhoilu ei kyllä läpäise, mutta ensimmäiseksi isoksi verhoilutyöksi ihan kylmiltään tämä on kyllä ihan riittävän onnistunut, ja kestän sitä itse katsella.

Divaani + rahi 50e, kangas n. 70e, niittipyssy + niitit n. 30e. Ei kallista, imo.

Minimalismia ja kirpputorilöytöjä

Otsikossa on ristiriita. Ehkä vähän tarkoituksellakin.

Katsoimme Joshua Fields Millburnin ja Ryan Nicodemusin dokumentin Minimalism: A Documentary About the Important Things Netflixistä. Mielenkiintoinen dokkari, vaikka keskittyikin Yhdysvaltoihin ja Amerikkalaisen unelman tavoitteluun. Kyllähän ihmiset täällä koto-Suomessakin yrittävät hankkia onnea tavaroiden välityksellä ja omistaminen on tärkeämpää kuin moni muu asia. Molemmat olivat menestyneitä ammateissaan ja tahkosivat rahaa, kunnes eräänä päivänä tajusivat että eivät ole onnellisia. Eikä onnea varsinkaan tuonut se, että oli kaikkien muiden silmissä menestynyt ja varakas, eläminen oli siitä huolimatta rytmittynyt kulkemaan vain tilipäivästä toiseen. Suosittelen katsomaan.

Dokkarin jälkeen olikin sitten hyvä lähteä jaloittelemaan ja käymään siinä sivussa kirpputorilla. Sitä katseli taas vähän eri silmin ympärilleen. En tule lopettamaan kirpparointia ja ikkunashoppailua. Hankintoja pitää kuitenkin harkita ja valikoimaa nuuskia sitä hetkeä varten kun se tarve iskee. Dokumentissakaan miehet eivät lopettaneet kuluttamista, he tekivät sen vain äärimmäisen harkiten eivätkä omistaneet kuin sen mitä oikeasti tarvitsevat. Eivätkä he kehottaneet ihmisiä luopumaan asioista joita he arvostavat ja jotka nostavat heidän elämänlaatuaan.

Alkuun näytti siltä että kirpputorilta tulee lähdettyä tyhjin käsin kotiin. Viimeisessä hyllyvälissä Tero bongasi edellisen hyllyvälin tangosta jotain mitä piti palata katsomaan. Se ei ollutkaan musta, se oli sininen. Ja pieni, hänelle. Minä kiskaisin takin päälle ja totesin että se on siinä. Tumman sinimusta, pitkä nahkatakki jostain 70-luvun syövereistä. Vain yksirivinen napitus, mutta en antanut sen hidastaa. Piste i:n päälle oli Einon Kengän heijastin joka löytyi taskusta. Yritin etsiä tietoa milloin Einon Kenkä olisi perustettu, en toistaiseksi viisastunut sen asian suhteen. Maksoin takista kokonaiset 2,5 euroa. Kiitos sille joka halusi tästä eroon.

Vanha, musta nahkatakkini on jo eläke- tai ainakin korjauslomakunnossa. Annan sille jossain vaiheessa tekohengitystä uuden vuorin muodossa. Viimeksi uusin sen vajaa neljä vuotta sitten. Nyt yritän löytää vielä kestävämpää vuorikangasta.. Sitä odotellessa tämä ukkospilven värinen löytö tulee olemaan ahkerassa käytössä. Harkittu, tarpeellinen hankinta. Minulle. Ajatelkaa mitä haluatte!

takki

Kirppisfiilistelyä

SPR:n Kontti-myymälät ja Pelastusarmeijan kirpputorit on kivoja paikkoja. Niissä ei yleensä pidetä kamppeilla ylihintaa (jotain harvoja poikkeuksia lukuunottamatta) ja niistä tekee usein hyviä löytöjä. Tänään jätin taakseni yhden kivan Hattiwatti-laukun (koska en oikeasti tarvinnut sitä), täytetyt oravan ja ketun (koska ne eivät mahdu mihinkään!), yhdet kengät (koska olivat hitusen liian pienet) ja lehtikoristeisen viinipullotelineen (koska luovuimme entisestäkin koska sille ei ollut käyttöä).

Sen sijaan mukaan lähti Terolle paita, Manaaja-leffa, Saturnuksen levy (joka on ollut hankitalistalla jo kauan), EHKÄ-rintanappi ja kaiken kukkuraksi se takki, millaista olen jo kauan kaipaillut. Vähän sille piti näyttää ompelukonetta, koska olkapäät oli repäisty suoraan 80-luvulta, mutta iso korjaushomma ei ollut kyseessä. Jos jostain löydän hyväksi pidetyn, klassisen rotsin, se ehkä tämän syrjäyttää, mutta luulenpa että tämä tulee pidettyä puhki.. Tulisi vain se kevät..

2017_03_20_004

 

Kööpenhamina

Kävimme muutaman päivän reissun Kööpenhaminassa. Kummallekaan kaupunki ei ollut ennestään tuttu, ja se olikin se syy miksi tähän matkakohteeseen päädyimme. Olimme perillä viisi päivää, vähempikin olisi riittänyt, tai sitten löysempi tahti, mutta tulipahan nähtyä kaikenlaista.

Ensimmäisenä iltana kävimme tutkailemassa Tivolin. Yhteenkään kieputtimeen emme lähteneet, mutta nähtävää oli silti ihan mukavasti. Lasten ja nuorison kanssa matkaaville ihan ehdoton kohde.

Linnoissa ja palatseissa emme käyneet, vaikka niihinkin olisi ollut mahdollista päästä. Sen sijaan törmäsimme vahingossa Lääketieteelliseen museoon. Tiesimme kyllä että Kööpenhaminassa sellainen on ja se pitikin etsiä käyntikohteeksi, mutta kun sattumalta kävelimme sen ohi liikkuessamme Amelienborgissa, piipahdimme sisään. Museon mielenkiintoisin osa oli ehdottomasti The Body Collected -näyttely, mikä sisältää säilöttyjä ihmisjäänteitä, mm. siamilaisia kaksosia ja erilaisten sairauksien aiheuttamia vääristymiä ja vammoja.

2016_07_15_015

Toinen mielenkiintoinen museo oli Tanskan Kansallismuseo. Esillä oli Tanskan historia esihistoriasta viikinkiaikojen kautta nykypäivään. Kansallismuseossa vierähti pari tuntia, ja enemmänkin sinne olisi aikaa saanut käytettyä, mutta sulkemisajan häämöttäessä piti katseltavaa vähän valikoida.

2016_07_17_016

Kävimme myös tervehtimässä Pientä Merenneitoa ja hänen luojaansa H.C. Andersenia. Ihan vain siksi koska olimme paikalla. Ripley’s Believe It Or Not -museo oli sopivasti Hard Rock Cafen vieressä, ja sen yhteydessä oli näyttely H.C. Andersenin maailmasta, saimme siis samalla reissulla tutustuttavaksi kummia juttuja ja satuja. Nämä ovat myös hyviä vinkkejä käytäväksi jos vähänkin lapsettaa, vaikka lapsia ei mukana olisikaan.

2016_07_15_009

2016_07_15_020

Perinteisten ketjukauppojen lisäksi kaupungissa oli onneksi myös tuntemattomampia putiikeita ja kirpputoreja ja pari rokkivaatekauppaakin. Näistä paras oli Black No 1 ja sen naapurista löytyi vielä Sex Beat Records.. ”Pakollisten” Hard Rock Cafe -paitojen lisäksi tuli ostettua mm. muutama kirpputorilöytövaate sekä yksi korppisormus joka takertui sormeeni Galleri Asdis -nimisestä korukaupasta..

Baarejakin löytyi. Mukavimmat olivat Voodoo Lounge, joka näyttää mainostavan itseään Tanskan pimeimpänä rockpubina, rockbaari Zeppelin ja erittäin viihtyisä irkkupubi Shamrock Inn. Mielenkiintoisin paikka oli kuitenkin The Log Lady Cafe. Piipahdimme teelle ja kahville, ja olimme ainoat asiakkaat. Tanskassa oli kuulemma lomakausi ja siksi kahvila/kuppila oli niin hiljainen. En saanut lupaa ottaa kuvia mutta Googlen kuvahaulla löytyy jotain kuvia sisustuksestakin. Kahvila ei kuulemma varsinaisesti liity Twin Peaksiin, mutta myös sisustuksessa oli hyvinkin paljon twinpeaksmaista fiilistä.

Nälkäänkään emme kuolleet koska vegaanista ruokaa löytyi kun tiesi mistä haki ja osasi kysyä. Myös raakaruokaa oli tarjolla useammassa ravintolassa, mm. Halifaxin vegeburgeri ja RizRazin vegaaninen buffet olivat kunnon nälänpoistajia. Toisaalta hienostelimme SimplyRaw’ssa ja Hafniassa. Jäimme kuitenkin ilman smørrebrødiä, koska niitä ei vegaanisina tullut vastaan. Puistoja kaupungissa on useita, ja viimeisenä aamuna haimmekin aamupalan 42Raw’sta mukaan ja menimme nauttimaan sen Rosenborgin linnan puutarhaan. Tämän jälkeen kävimme vielä katsastamassa Nyhavnin. Turisteja riitti haitaksi asti, mutta kävelykatu oli sen verran idyllinen paikka että sen kesti.

Ihan heti ei tee mieli palata Köpikseen, mutta luulenpa että ohikulkumatkalla tai jostain muusta syystä voi tässäkin kaupungissa vielä viettää päivän tai pari. Käymättä jäi vielä ainakin Luonnontieteellinen museo ja rokkiklubi High Voltage..

Suosittelemme piipahtamaan Kööpenhaminassa, erityisesti ellei siellä ole vielä tullut käytyä.

13774427_1208806779182754_1156819267_n

Automaattitarkennus on kiva

.. ainakin hämärissä baariolosuhteissa pikkuhumalassa..

Olen kuvaillut Sony a6000:lla käyttäen Mirandan manuaalisia linssejä, ja hyvää jälkeä ne tekevätkin, enimmäkseen. Paitsi siinä vaiheessa kun kuvaaja ei ehdi/jaksa keskittyä kuvaamiseen ihan täysillä. Viime viikonlopun keikkakuvat olivat enimmäkseen sutta ja sekundaa, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Välillä vaan sattuu kohilleen ihan vahingossa..

27475808655_0684aaf9b5_z

Mutta että moisia tilanteita vastaisuudessa ei tulisi, rupesin penkomaan nettiä ja etsimään jotain kivaa tööttiä. Ne oikeasti kivat maksaa melkein nelinumeroisia summia joten unohdin ne suosiolla ja etsiskelin lompakolle sopivampia kamppeita. Ja äsken kotimatkalla kävin nappaamassa eräästä harvoista kivijalkakaupoista mukaani Sigman 30/2.8 DN:n. Muutaman testikuvan perusteella varsin lupaava pikkutöötti, kaiken lisäksi pieni ja kevyt ja kulkee nätisti mukana :)

wp-1465222155094.jpg

Oskun panta

Kävin jokunen viikko sitten Shaman Artsin Altti Veteläisen neulan alla. Varasin ajan jo kuukausia sitten ja ideana oli ottaa tatuointi, jonka aiheena olisi Osku. Pyörittelin mielessäni tassuja ja nassuja ja ties mitä, mutta mikään idea ei tuntunut oikein omalta. Fotorealistinen potretti pyöri mielessä pisimpään, mutta en vain osannut kuvitella sitä käsivarteeni yrityksistä huolimatta, joten sekin ajatus tuli hylättyä siitäkin huolimatta että Altti olisi saanut Oskun elämään ikuisesti ihollani.

Lopulta sain ahaa-elämyksen. Yritin googletella referenssikuvia, mutta en löytänyt oikeastaan yhtään. Tiesin olevani oikeilla jäljillä. Niinpä kuvasin Oskun pannan ja lähetin kuvat Altille.

Eräänä huhtikuisena päivänä istahdin tuoliin ja kuunneltuani useamman tunnin monotonista surinaa, kuva oli valmis. Kun näin lopputuloksen, minusta tuntui siltä kuin panta olisi ollut käsivarteni ympärillä aina.

Hyvinkin monella ensimmäinen reaktio on ”Vyö?”, mutta tämä on niitä juttuja, joita kenenkään muun ei edes tarvitse tajuta kuin minun. Osku on minun voimaeläimeni.

Tämä oli hieman hankala kuvattava, yritän joskus uudestaan tai pyydän jonkun muun sen tekemään..

2016_05_07_014