Kirppisfiilistelyä

SPR:n Kontti-myymälät ja Pelastusarmeijan kirpputorit on kivoja paikkoja. Niissä ei yleensä pidetä kamppeilla ylihintaa (jotain harvoja poikkeuksia lukuunottamatta) ja niistä tekee usein hyviä löytöjä. Tänään jätin taakseni yhden kivan Hattiwatti-laukun (koska en oikeasti tarvinnut sitä), täytetyt oravan ja ketun (koska ne eivät mahdu mihinkään!), yhdet kengät (koska olivat hitusen liian pienet) ja lehtikoristeisen viinipullotelineen (koska luovuimme entisestäkin koska sille ei ollut käyttöä).

Sen sijaan mukaan lähti Terolle paita, Manaaja-leffa, Saturnuksen levy (joka on ollut hankitalistalla jo kauan), EHKÄ-rintanappi ja kaiken kukkuraksi se takki, millaista olen jo kauan kaipaillut. Vähän sille piti näyttää ompelukonetta, koska olkapäät oli repäisty suoraan 80-luvulta, mutta iso korjaushomma ei ollut kyseessä. Jos jostain löydän hyväksi pidetyn, klassisen rotsin, se ehkä tämän syrjäyttää, mutta luulenpa että tämä tulee pidettyä puhki.. Tulisi vain se kevät..

2017_03_20_004

 

Mainokset

Koti ilman elämyksiä?

Ei ole kovin kauaa kun sisustussuunnittelijanakin tunnettu Teuvo Loman haukkui suomalaisten kirjahyllyt rumiksi ja sisustukseen sopimattomiksi. Uudestaan tämä aihe tuli mieleeni, kun seurailen Facebookissa KonMari Suomi -ryhmää ja siellä jotkut ryhmän jäsenet ovat kehuneet ”konmarittaneensa” kaikki kirjansa, levynsä tai elokuvansa. Mutta miksi? Tavaraa tursuilevasta asunnosta pitääkin vähentää tavaraa, että siellä olisi tilaa elää ja että se tuntuisi enemmän kodilta. Tässä kohti kuvaan astunee priorisointi.

Mitä ihminen oikeasti tarvitsee ja kaipaa elämäänsä. Onko se tyhjiä seiniä ja tyhjiä tasoja ja siisteyttä, vai olisiko vaihtoehtona taide, kulttuuri, elämykset ja viihde, joihin voi palata yhä uudelleen? No, toivottavasti ne ihmiset, jotka ovat hävittäneet nämä omasta kodistaan, ovat ahkeria kirjastonkäyttäjiä. Tai ehkä he eivät edes kaipaa näitä asioita, mitä minä en taas ymmärrä. Mutta se on sitten minun henkilökohtainen ongelmani. Samoin kuin se, että olen aina muuttaessani joutunut kuskaamaan useita painavia laatikoita enemmän uuteen kotiin. Olen kuitenkin sen valmis kärsimään että saan pitää elämyskokoelmani. Lisäksi minusta tuntuu että ilman kirjoja kodista puuttuu jotain. Tämän huomaan myös käydessäni sellaisten ihmisten luona joilla ei ole kirjoja, en tiedä miten heihin pitäisi suhtautua..

DSC00664

Kirjahyllystämme löytyy 11 hyllymetriä kirjoja. Aikaisemmin niitä oli vielä enemmän, mutta olen pistänyt kiertoon mm. Kaari Utriot, koska en usko että jaksan lukea niitä toistamiseen, puutarhakirjat, koska asunnossamme ei tällä hetkellä ole edes parveketta ja pitkän rivin keittokirjoja, koska ruokavalioni on muuttunut eikä niissä ollut minulle enää käyttökelpoista tietoa.Tunnustan olevani bibliofiili ja kirja on sisältönsä lisäksi minulle myös kaunis esine. Kirjahyllyni ei olisi täydellinen ilman Draculaa, Hyviä enteitä, Näkijän taru -trilogiaa, Tarua sormusten herrasta, Unohdettuja jumalia ja Noidan käsikirjaa. Eilen istuin sohvalla, soimassa ollut cd-levy oli päässyt loppuun, valaistuksena vain ulkoa kajastavat kaupungin valot ja lepuutin silmiäni katsellen kirjojen selkämyksiä. Ja tiesin, että nuo kaksi mustaa hyllyä sisältävät tarvittaessa viikkotolkulla rentoutumista ja pakoa todellisuudesta.

DSC00662

Elokuvia löytyy 3 hyllymetriä, kaikki harkittuja ostoksia. Sellaisia leffoja jotka voi katsoa useampaankin kertaan. Kirpputoreja kierrellessä tulee pengottua myös elokuvatarjonta, samoin kuin kauppojen alelaarit, joista leffoja voi ostella eurolla-muutamalla. Mutta jos elokuvan on todennut korkeintaan keskinkertaiseksi, ei se omaan hyllyyn päädy.

Cd-levyjä meillä on 5 hyllymetriä, käytännössä satoja levyjä. Minua kaduttaa että olen aikoinani luopunut joistakin levyistä koska ”en enää kuuntele näitä”. Ja nyt niitä on ikävä. Osan olen haalinut takaisinkin, jos olen löytänyt. Kaikkia ei enää edes löydä, ainakaan halvalla.Vinyyleitä on vasta vajaa puoli metriä, määrä lisääntyy jatkuvasti.

Edellisessä elämässäni opin kuuntelemaan Mike Oldfieldia ja Tubular Bells III on mielestäni yksi taidokkaimmin tehdyistä albumeista koskaan. Olen äärimmäisen harvoin kuunnellut sitä mp3-muodossa. Cd-versio sen sijaan soi useinkin ja opin tuntemaan ja kuulemaan pikkuhiljaa lisää ääniä ja kerroksia äänimaisemassa. Pari vuotta sitten levystä julkaistiin uusintapainos 180g vinyylinä ja tietysti sen hankin, koska se cd-versio ei uuteen elämään siirtyessäni tullut mukaani. Kuuntelunautinto kasvoi entisestään kun laitoin vinyyliversion soimaan ensimmäisen kerran, löysin levyistä yhä vain lisää kaikkea mitä en ennen ollut kuullut. Olen päättänyt että en luovu enää yhdestäkään levystä.

Kaiken muun hyvän lisäksi olen luonteeltani stressiapina, eli stressaan välillä liiankin pienistä ja usein turhista asioista. Onneksi lääke ahdistavien asioiden unohtamiseen, sekä niiden käsittelyyn ja ymmärtämiseen löytyy myös kotoa: sitä on kirja-, levy- ja leffahyllyt täynnä. Minulla on muun muassa omat terapialevyni, hyvänmielenelokuvani ja elämyskirjani. Miksi ihmeessä minä haluaisin niistä luopua?

DSC00668

orpokoti

sain vihdoin katsottua orpokodin.. se on huudellut tuolta hyllystä jo jonkin aikaa. nyt vietimme leppoisan kamalan elokuvaillan tämän parissa.

laura elää lapsena orpokodissa, mistä hänet adoptoidaan. aikuiseksi kasvettuaan hän ostaa miehensä kanssa samaisen rakennuksen, mihin aikoo perustaa hoitolan vaikeasti vammaisille lapsille. he muuttavat taloon pienen poikansa simónin kanssa. simónilla on mielikuvitusystäviä, ja hän löytää uuden sellaisen myös talosta. sitten simón katoaa ja laura tekee mitä vain löytääkseen poikansa.

pelottava elokuva. ja juoni oli nerokas. harvassa kauhuelokuvassa juoni on näin loppuun asti hiottu. alussa asioita tuntuu tapahtuvan satunnaisesti, mutta loppua kohden ne nivoutuvat hienosti yhteen. suosittelen lämpimästi.

kimaltavia vegetaristeja

kun stephenie meyerin houkutus julkaistiin, kiinnostuin siitä, koska olihan se vampyyri-saagan alku. mutta jo teini- ja vanhempienkin tyttöjen hypetyksen ansiosta koko kirjasarja alkoi epäilyttää.. luin kuitenkin ensimmäisen osan. ja juuri nyt on meneillään ensimmäinen osa elokuvasaagasta. sen ansiosta aloin kirjoittaa tätä postausta.

bella muuttaa isänsä luo sateiseen pikkukaupunkiin, vanhaan kotikaupunkiinsa, koska äidillä on uusi, paljon matkusteleva mies. isä on sheriffi, uusiopoikamies, ja bella ottaa heti naisen paikan haltuunsa heidän kahden hengen pikku perheessään. bella siirtyy paikalliseen lukioon kesken lukukauden ja ajautuu tekemisiin ihanan komean edwardin kanssa. heidän ensitapaamisensa on rosoinen mutta rosot silottuvat ja bella saa tietää mikä edward oikeasti on: ihana, kylmä, kaunis, vahva, nopea, suojeleva vampyyri. ja edwardista bella on vastustamaton ja heidän vaarallinen suhteensa alkaa.

luettuani kirjan ajattelin, että tarina olisi uskottavampi jos edward olisi esimerkiksi muslimi tai kuuluisi johonkin muuhun, väärinymmärrettyyn ryhmään. mutta ei, hänestä on tehty vampyyrin irvikuva. vampyyri joka pelaa baseballia. vampyyri joka käy koulua. vampyyri joka rakastuu. vampyyri joka ei tee himonsa kohteesta omaansa. vampyyri joka kimaltaa auringossa eikä pala poroksi.

pidättäydyn jatkossa draculan, spiken ja ericin lumoavammassa seurassa.. yltiösiiraappinen teinihömppä ei vaan iske, oli mukana vampyyreja tai ei..

match point

ainoa syy, miksi ylipäätään aloin katsoa tätä elokuvaa oli jonathan rhys meyers. en muista nähneeni ainuttakaan woody allenin elokuvaa aikaisemmin. tai en ole vain noteerannut että joku olisi allenin elokuva.

match point oli alusta asti ahdistava. entisestä tennisammattilaisesta chris wilsonista sai pyrkyrin kuvan, vaikka sitä ei sanottukaan ääneen tekikö hän tekonsa mielihalujensa pohjalta, suunnitellusti vai oliko hänellä, niin kuin elokuvassa vihjaillaan, vain pirun hyvä tuuri.

chris wilson ryhtyy tenniskouluttajaksi ja tutustuu rikkaan perheen poikaan tom hewettiin joka tulee hänen oppilaakseen. tämän sisko chloe rakastuu chrisiin ja sen ansiosta hänen tiensä perheeseen avautuu. chris tapaa tomin tulevan morsiamen, amerikkalaisen, näyttelijäksi haluavan nolan eikä osaa pitää näppejään erossa tästä. chrisistä saa todella selkärangattoman kuvan ja tuntemus vain pahenee koko ajan elokuvan myötä. jännitys siitä, miten sekasotkussa tulee käymään, säilyy loppuun saakka.

tämä elokuva oli todella ahdistava kaikin puolin, myös sen ansiosta että henkilöhahmoihin pystyi samaistumaan. kohtauksissa hypättiin usein kuukausia eteenpäin ja voi vain kuvitella mitä kaikkea välillä on tapahtunut. ja lopussa jäi miettimään että voiko näin todella käydä.

match point – imdb