Pariisin kevät

Kuulin Arto Tuunelasta ensimmäisen kerran kun hän oli tuottanut CMX:n Mesmeria-albumin. Jossain tuli vastaan tiedonpalanen että hänellä on myös oma bändi, Pariisin kevät. Tämän kylän poikii ja Kesäyö olivat biisejä, joita olin siinä vaiheessa jo kuullutkin, mutta ne eivät olleet inspiroineet minua tutustumaan bändiin sen enempää. Sitten vastaan tuli video, joka oli tehty kappaleelle nimeltä Odotus. Ei liene yllätys että videon tarina jäi mieleen ja sen myötä biisi kummittelemaan mieleen.

 

Näin ensimmäisen kerran Pariisin Kevään livenä Qstockissa 2017. Saman vuoden joulukuussa lähdin Nelivitoseen katsomaan bändiä toista kertaa ja tuon keikan jälkeen olin menettänyt sydämeni lopullisesti. Taitava bändi ja Arto Tuunelan lavakarisma, mitä muuta tarvitaan?

En yleensä jaksa perustaa pop-bändeistä, en koti- enkä ulkomaisista. Kuuntelen kyllä poppia, jos nyt esimerkiksi Paloma Faith, Tori Amos ja Kate Bush popiksi lasketaan. Mutta suomeksi laulettuna? Ja Arto Tuunelan ääni ei ole matala ja syvä, niin kuin monen muun miesartistin tai keulahahmon bändissä, joiden levyjä on hyllyyni päätynyt. Mikä sitten tässä bändissä vetää puoleensa minua? Paatuneehkoa rokkaria? Ehkä se on fiilis. Ja lyriikat. Ja kokonaisuus, joka on tehty niin taidokkaasti. Mitä muuta hyvältä musiikilta vaaditaan? Kirsikkana kakussa on loistavat, elokuvamaiset musiikkivideot.

Näin eilen Pariisin Kevään elävänä (vasta) kolmatta kertaa. Odottelin keikan alkua eturivin tuntumassa useammankin fanityttösen ja -poikasen ympäröimänä. En muista milloin olisin käynyt yksin keikalla, mutta yksinäinen olo ei missään nimessä vallannut mieltäni, vaikka en tuntenutkaan ympäriltäni ketään. Tunnelma itse keikalla tuoksui hajuvedelle, deodorantille ja hielle, harva pysyi aloillaan ja baarin lämpötila nousi omiin sfääreihinsä yleisön fiiliksen mukana. En myöskään tarvinnut alkoholia päihtyäkseni, musiikki riitti.

Keikalta tarttui mukaan Kaikki on satua -albumi. Kuumeen ostin jo heti sen julkaisun jälkeen. Nyt tarvitsee vielä metsästää ne loputkin..

On musiikillisesti terveellistä välillä harhailla oman musiikkilisen mukavusalueensa ulkopuolelle. Ystäväni on esimerkiksi pistänyt itsensä metallilakkoon. Itse en ole niin genrerajoittunut että se toimisi minulla. Mutta voisin ylipäätään kuunnella enemmän musiikkia ja antaa tv:n mädättää vähemmän aivojani..

IMG_20180429_230733_449

 

 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s