Kameran edessä

Kaveri etsi harjoitusvastustajia. Huikkasin heti että ”minäminäminä, milloin passaa?!” Sitten eräs perjantai-ilta maalasin naamani, valikoin kassillisen vaatteita mukaan ja kiskoin NewRockit jalkaani ja kävelin läheiseen liiketilaan. Pääsin vaihteeksi kameran eteen sen sijaan että olisin taas kameran takana.

Välillä pitää nähdä itsensä jonkun toisen silmin ja yksi keino onnistua siinä on antaa jonkun ottaa itsestä valokuva, tai monta, eri asennoissa, eri vaatteissa, eri valoissa. Ja luottaa siihen, että tuo ihminen, oli sitten ammattitaitoinen tai harrastaja, ei etsi vikoja vaan yrittää saada näyttämään hyvältä ja juuri siltä miltä itsekin haluaa näyttää. Täytyy unohtaa itsekritiikki ja katsoa sitä mitä toinen näkee linssin läpi, antaa parempien piirteiden häivyttää huonot, katsoa itseään kuin ensimmäistä kertaa. Se ei ole helppoa, ensimmäisenä näkee liian isoa ja liian pientä ja liian kieroa ja liian suoraa. Kunnes toisella tai kolmannella vilkaisulla näkee edes jotain sopivaa, hyvää, ehkä jopa täydellistä. Eikä kokonaisuudessa ole oikeastaan mitään vikaa.

Kiitos Jaakko Alatalo tästä mahdollisuudesta.

© Jaakko Alatalo© Jaakko Alatalo © Jaakko Alatalo

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s