jäänyt jokunen kirja bloggaamatta..
sergei lukjanenko & vladimir vasiljev: päiväpartio
jatkoa yöpartiolle. moderniin moskovaan sijoittuvan fantasiasarjan toinen osa, joka kertoo valon ja pimeyden ikuisesta tasapainon etsimisestä. pimeyden noita alisa uhraa taistelutilanteessa itsestään niin paljon että lähes kuolee. hänet lähetetään keräämään voimia ukrainaan nuorisoleirille. leirillä hän kohtaa valon palvelijan igorin ja tietämättä toistensa taustoista, pari rakastuu. tapahtumat heidän välillä riistäytyvät käsistä ja vaikuttavat paljon laajemmalle kuin olisi voinut odottaa.
loistavaa, modernia fantasiaa. mukaan oli päässyt myös venäjän pieni naapurimaa suomi ja muutama suomalainen. odotan kolmatta osaa kovasti.
jennifer egan: sydäntorni
ray on vankilassa ja alkaa kertoa kirjoitusterapiaryhmässä tarinaa dannysta, joka matkaa serkkunsa ja lapsuudenystävänsä howardin luo itä-eurooppaan, pieneen kaupunkiin, jota ei löydy edes kartalta, auttamaan tätä projektissa missä hän muovaa vanhasta linnasta hotellia. ryhmäläiset ovat vakuuttuneet rayn käyttävän omia kokemuksiaan apuna tarinan juonenkäänteissä.
kertomus dannysta on hämmentävä ja koskettavakin, samoin rayn suhde ryhmän ohjaajaan. sopivasti omituinen tarina kauhuelementeillä varustettuna.
justina robson: aitoa peliä
kirja aloittaa kvanttipainovoima-sarjan. kvanttiräjähdyksen ansiosta rinnakkaistodellisuudet koskettavat toisiaan ja haltiat, demonit, elementaalit, keijut ja ihmiset pystyvät matkaamaan todellisuudesta toiseen ja olemaan kontaktissa keskenään. lila on kyborgi, joka vältti kuoleman ja suostui muokattavaksi taistelukoneeksi. hän saa tehtävän toimia haltiarocktähti zalin henkivartijana tämän saatua uhkauskirjeitä. heidän välilleen syntyy peli, jonka häviäjää odottaa synkeä tulevaisuus. zalin saamat viestit eivät ole häiriintyneen fanin aikaansaannosta vaan liittyvät haltioiden keskinäiseen valtataisteluun ja lila tulee repäistyksi mukaan.
ihanaa scifi-/fantsuhömppää. kirjan haltiat eivät pidäkään tolkien-viittauksista, mutta siitä huolimatta heidän nimistössään näkyy tolkienin vaikutus. tässä kirjassa keskityttiin enemmän haltioihin, toivon että jatko-osissa myös muut kummajaiset pääsevät esille. oikein viihdyttävä, aivoton, pikaluettava opus.
