elämä jatkuu

oli päiviä etten pystynyt syömään tai lukemaan. töihinlähtö ahdisti, kun piti palata takaisin sinne minne ei olisi halunnut mennä, liian lähelle. kaikki helpottaa pikkuhiljaa. asunto alkaa olla asuttava, miinus jokunen tarpeellinen huonekalu. ystävät ovat ihania, välittävät, tulevat käymään ja halaavat. en pärjäisi ilman heitä.

jopa sen miehen, nyt jo entisen, ajatteleminen ei satu enää niin kovaa. en haluaisi enää välittää hänen tekemisistään, mutta aina välillä tunteet, kaipaus, mustasukkaisuus ja pettymys, yllättävät. en vieläkään täysin ymmärrä hänen toimintaansa, enkä täysin usko kaikkea mitä hän vakuuttelee. mutta tiedän tuntevani hänet niin hyvin että uskon hänen kokevan samanlaisia hetkiä, kaipausta, katumusta, epäilystä. vaikka tunteeni häntä koskaan tuskin koskaan kuolevat, yhteinen elämämme on menneisyyttä. se ei tunnu pahalta, se tuntuu vain surulliselta.

yritän katsella eteenpäin. nähdä siellä uusia ihmisiä, uusia mahdollisuuksia. rakkaus ja luottamus eivät siellä vielä näy, niitä en uskalla edes kaivata, koska silloin pettymys iskee ja kovaa.

haluan olla vahva. haluan itkeä silloin kun itkettää ja hymyillä niinä hetkinä kun hymyilyttää. tuntuu oudolta olla vapaa. tiedän että siipeni kantavat enkä pelkää putoamista. haluan oppia tuntemaan taas itseni, minut, sen mitä minusta jää kun ”me” otetaan pois. en halua enää tarvita ketään, en halua määritellä itseäni jonkun toisen kautta. haluan olla onnellinen. tiedän pystyväni siihen joskus.

Mainokset

Yksi ajatus artikkelista “elämä jatkuu

  1. Paluuviite: Tuli ja vesi | Marian ilmestys

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s