Minimalismia ja kirpputorilöytöjä

Otsikossa on ristiriita. Ehkä vähän tarkoituksellakin.

Katsoimme Joshua Fields Millburnin ja Ryan Nicodemusin dokumentin Minimalism: A Documentary About the Important Things Netflixistä. Mielenkiintoinen dokkari, vaikka keskittyikin Yhdysvaltoihin ja Amerikkalaisen unelman tavoitteluun. Kyllähän ihmiset täällä koto-Suomessakin yrittävät hankkia onnea tavaroiden välityksellä ja omistaminen on tärkeämpää kuin moni muu asia. Molemmat olivat menestyneitä ammateissaan ja tahkosivat rahaa, kunnes eräänä päivänä tajusivat että eivät ole onnellisia. Eikä onnea varsinkaan tuonut se, että oli kaikkien muiden silmissä menestynyt ja varakas, eläminen oli siitä huolimatta rytmittynyt kulkemaan vain tilipäivästä toiseen. Suosittelen katsomaan.

Dokkarin jälkeen olikin sitten hyvä lähteä jaloittelemaan ja käymään siinä sivussa kirpputorilla. Sitä katseli taas vähän eri silmin ympärilleen. En tule lopettamaan kirpparointia ja ikkunashoppailua. Hankintoja pitää kuitenkin harkita ja valikoimaa nuuskia sitä hetkeä varten kun se tarve iskee. Dokumentissakaan miehet eivät lopettaneet kuluttamista, he tekivät sen vain äärimmäisen harkiten eivätkä omistaneet kuin sen mitä oikeasti tarvitsevat. Eivätkä he kehottaneet ihmisiä luopumaan asioista joita he arvostavat ja jotka nostavat heidän elämänlaatuaan.

Alkuun näytti siltä että kirpputorilta tulee lähdettyä tyhjin käsin kotiin. Viimeisessä hyllyvälissä Tero bongasi edellisen hyllyvälin tangosta jotain mitä piti palata katsomaan. Se ei ollutkaan musta, se oli sininen. Ja pieni, hänelle. Minä kiskaisin takin päälle ja totesin että se on siinä. Tumman sinimusta, pitkä nahkatakki jostain 70-luvun syövereistä. Vain yksirivinen napitus, mutta en antanut sen hidastaa. Piste i:n päälle oli Einon Kengän heijastin joka löytyi taskusta. Yritin etsiä tietoa milloin Einon Kenkä olisi perustettu, en toistaiseksi viisastunut sen asian suhteen. Maksoin takista kokonaiset 2,5 euroa. Kiitos sille joka halusi tästä eroon.

Vanha, musta nahkatakkini on jo eläke- tai ainakin korjauslomakunnossa. Annan sille jossain vaiheessa tekohengitystä uuden vuorin muodossa. Viimeksi uusin sen vajaa neljä vuotta sitten. Nyt yritän löytää vielä kestävämpää vuorikangasta.. Sitä odotellessa tämä ukkospilven värinen löytö tulee olemaan ahkerassa käytössä. Harkittu, tarpeellinen hankinta. Minulle. Ajatelkaa mitä haluatte!

takki

Marko Hautala: Kuiskaava tyttö

7110Hautalan edellinen, Kuokkamummo, on yksi niistä kirjoista jota suosittelen jos joku erehtyy kysymään minulta hyvää kauhukirjaa. Siinä on myös sen verran pelottava kansi, että en jättänyt sitä koskaan yöpöydälle kansi ylöspäin..

Kuiskaava tyttö ei pettänyt odotuksia. Yritän lukea kirjat ilman ennakko-odotuksia, en tykkää edes lukea arvosteluja ennen kuin olen lukenut kirjan itse. Kuiskaavan tytön kohdalla kuitenkin minulla oli hieman ennakko-odotuksia, johtuen siitä että pidin kovasti Kuokkamummosta.

Kuollut kollega jättää psykoterapiakeskuksessa työskentelevälle Antonille punaisen kansion, hänen tyttärensä Iidan potilaskertomuksen. Anton alkaa etsiä tytärtään, johon ei ole pitänyt yhteyttä aikoihin ja selvittää, mitä hänelle on tapahtunut. Korvan juuressa kuuluva supattava ääni on saanut ihmiset sekoamaan ja tekemään itsemurhia. Sama oire mainitaan myös Iidan kansiossa.

Tarinaan jäi koukkuun heti, ja juonenkäänteitä ei osannut odottaa etukäteen. Pidän hirveästi Hautalan kirjoitustyylistä. En jaksa lukea kirjaa hyvästä tarinasta huolimatta, jos en pidä käytetystä kielestä. Tässä sitä ongelmaa ei ollut. Kävin myös lueskelemassa lisää historiallisista tapahtumista, jotka tarinaa olivat (oletettavasti) inspiroineet.

Henkilökohtainen mielipiteeni on että kauhu on hyvin aliarvostettu kirjallisuusgenre. Vaatii taitoa luoda juuri sopivia väristyksiä. Vielä en ole kuullut supatusta korvani juuresta, mutta ehkä sekin päivä vielä tulee..

17494039_194272127733814_1059457003291672576_n

Kirppisfiilistelyä

SPR:n Kontti-myymälät ja Pelastusarmeijan kirpputorit on kivoja paikkoja. Niissä ei yleensä pidetä kamppeilla ylihintaa (jotain harvoja poikkeuksia lukuunottamatta) ja niistä tekee usein hyviä löytöjä. Tänään jätin taakseni yhden kivan Hattiwatti-laukun (koska en oikeasti tarvinnut sitä), täytetyt oravan ja ketun (koska ne eivät mahdu mihinkään!), yhdet kengät (koska olivat hitusen liian pienet) ja lehtikoristeisen viinipullotelineen (koska luovuimme entisestäkin koska sille ei ollut käyttöä).

Sen sijaan mukaan lähti Terolle paita, Manaaja-leffa, Saturnuksen levy (joka on ollut hankitalistalla jo kauan), EHKÄ-rintanappi ja kaiken kukkuraksi se takki, millaista olen jo kauan kaipaillut. Vähän sille piti näyttää ompelukonetta, koska olkapäät oli repäisty suoraan 80-luvulta, mutta iso korjaushomma ei ollut kyseessä. Jos jostain löydän hyväksi pidetyn, klassisen rotsin, se ehkä tämän syrjäyttää, mutta luulenpa että tämä tulee pidettyä puhki.. Tulisi vain se kevät..

2017_03_20_004

 

Choose life

Olipa hankala keksiä otsikko tälle postaukselle. Mennään sitten erään tunnetun leffan ja t-paidan merkeissä..

Olen ennenkin kirjoittanut tavoista ja niiden muuttamisesta kun luin Gretchen Rubinin kirjan aiheesta. Pohdin aina välillä millä saisin omat, itseäni ärsyttävät tavat loppumaan tai korvaisin ne paremmilla. Jos yritän kieltää itseltäni jotain, yritys on tuhoon tuomittu. Keinotekoiset säännöt eivät ole minua varten. Tarvitsen järkevän syyn jonkun tekemiseen tai tekemättä jättämiseen. Nyt esimerkiksi olen ryhtynyt venyttelemään joka päivä, koska minun pitää saada jalkani kuntoon = järkevä syy. Sen sijaan venyn edelleen kellonsoiton jälkeen sängyssä koska minulla ei ole hyvää syytä lopettaa tätä toimintaa, tai ainakaan en ole sitä vielä keksinyt.

Jos kieltäminen ei toimi, niin sen sijaan valitseminen toimii paljon paremmin. Olen valinnut olla käyttämättä ravinnokseni eläinkunnan tuotteita ja muissakin yhteyksissä valitsen mielummin vegaanisen vaihtoehdon. Valitsen hankintoja tehdessäni suosia käytettyä ja kierrätettyä mielummin kuin uutta. Viime aikoina alkoholinkäyttöni on vähentynyt koska valitsen mielummin krapulattoman päivän ja rahankäytön omasta mielestäni järkevämpiin kohteisiin.

Kun katselen elämääni taaksepäin, parhaat jutut elämässäni ovat lähteneet siitä, että olen itse valinnut kyseisen vaihtoehdon. Joihinkin juttuihin olen ajautunut puolivahingossa omaa uteliaisuuttani tai omalla toiminnallani, eikä sekään ole huono, olen kuitenkin selvästi ollut menossa siihen suuntaan. Sen sijaan ne asiat, joihin on suostunut vaikka pieni ääni sisällä on sanonut että teen omaa tahtoani vastaan, ovat useimmiten päättyneet kehnosti tai niistä on vähintäänkin jäänyt huono fiilis.

Seuraava iso päätökseni, mikä se sitten onkaan, tulee sekin varmasti toteutumaan valinnan kautta. En kiellä itseltäni mitään, enkä pakota itseäni mihinkään, vaan teen vapaaehtoisen valinnan ja elän sitten valitsemallani tiellä.

Tämä tarvitsisi kuvan. En löydä sopivaa. Minun pitää kuvata lisää.

Plantaarifaskiitti

Olen jo muutaman viikon ollut jalkavaivainen (plantaarifaskiitti) ja ajatukset eivät juuri muualla pyöri kuin sen ympärillä, miten pääsisin tästä vaivasta eroon ja millä apuvälineillä ja kengillä voisin taas kävellä normaalisti.. Olen myös tässä känkätessäni huomannut sen, että ymmärrän huomattavasti paremmin ihmisiä jotka elävät vaivansa tai kipunsa kanssa ja se hyppii esiin aina sekä ajatuksissa että keskusteluissa. Joitain asioita ei vain tajua ennen kuin ne itse kokee. Vaikka se onkin niin vaikea tajuta, onhan ihminen jokseenkin empaattinen olento.

Olen ollut ennenkin kipeä, niin kipeä että se jo vituttaa ja tekee mieli vain viskoa asioita päin seiniä, mutta siitä kivusta tiesi että se on menossa ohi pian. Tästä tiedän että tämä kestää vähintäänkin viikkoja, ellei kuukausia. Ja se lannistaa. Mietin pystynkö ensi kesänä festareille ja reissaamaan, kun pääsen hädin tuskin nyt kulkemaan töihin. Mietin käytänkö talvilomani tehokkaasti jumppaamiseen ja venyttelyyn, vaikka haaveissa oli tehdä ihan jotain muuta.

En haluaisi että kipu määrittelee minut. En halua että mikään muu määrittelee minua kuin minä itse, sellaiseksi kuin itse haluan. Haluan hallita itseäni. Edes itseäni. Näköjään sekään ei enää onnistu..

16790397_1221843097911574_1907955409256185856_n

40 asiaa

Yksi typerä ikään liittyvä rajapyykki häämöttää ja sekös meinaa ahdistaa. Vaikka ei pitäisi. Kun täyttää tarpeeksi pyöreitä, mikään ei lopu, kaikki vain jatkuu, mikään ei muutu. Paitsi tajuaa että suunnilleen puolet elämästä on jo takana. Vasta puolet. Vielä on saman verran lisää ja nyt on itseasiassa paljon fiksumpi ja asioista osaa nauttia paljon enemmän. Ja jos on pelannut korttinsa oikein ja mukana on ollut vähän tuuriakin niin on ehkä myös vara, myös taloudellisesti, nauttia asioista.

Itselläni on vielä vajaa vuosi aikaa siihen typerään rajapyykkiin. Laadin listan asioista joita haluan tehdä ennen kuin sen saavutan. Joskus mietin että haluan mennä naimisiin ennen kuin olen liian vanha. Nyt sillä ei ole mitään merkitystä. Nämä asiat ovat sellaisia jotka minun on oikeasti mahdollisia toteuttaa, ja jotka haluan toteuttaa. Ensimmäistä en ruksaa vielä yli, yritän (taas) tehdä sitä paljon enemmän.. Suunnilleen yksi asia viikossa, joidenkin asioiden kanssa saattaa mennä kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Aion ainakin yrittää päästä listan loppuun..

  • Bloggaa
  • Hanki orkidea
  • Käy oudon bändin keikalla
  • Käy taidenäyttelyssä
  • Käy piknikillä
  • Käy pitkällä kävelyllä
  • Käy ulkomailla
  • Kehu ystävää
  • Kirjoita kirje
  • Kirjoita runo
  • Kuvaa filmirulla yhdessä päivässä
  • Lahjoita hyväntekeväisyyteen
  • Luovu jostain
  • Maalaa/piirrä taulu
  • Ompele lempivaate
  • Ota omakuva
  • Piilota geokätkö
  • Pukeudu hienosti
  • Reissaa yksin
  • Tee kauan harkittu hankinta
  • Säästä
  • Tee koti
  • Tee valokuvakollaasi
  • Tutustu paremmin johonkuhun
  • Vietä koko päivä pyjamassa
  • Lue klassikko
  • Katso klassikko
  • Kuuntele klassikko
  • Järjestä työpöytä
  • Vietä tyttöjen ilta
  • Kirjoita päiväkirjaa
  • Lopeta paha tapa
  • Pidä someton viikko/kuukausi
  • Käy festareilla
  • Valmista hyvä ateria
  • Tee jotain pelottavaa
  • Pelaa tietokonepeli alusta loppuun
  • Eksy
  • Pidä juhlat
  • Käy ennustajalla

Trash hand on uusi Comic sans

Tein joskus vuosi sitten logon missä käytin erästä fonttia. Vähän sen jälkeen huomasin että yksi tv-kanava oli ottanut fontin käyttöön markkinoinnissaan. Tämän jälkeen fontti on putkahdellut esiin ties missä, viimeksi näin sen yhden päivittäistavarakaupan mainoksessa eilen. Tai ehkä olen nähnyt sen tänäänkin mutta ignoorannut koko asian. Fontti on nimeltään Trash hand ja aluksi pidin siitä kovasti. Simppeli, selkeä, käsinkirjoitettu fontti. Käytin sitä itse viimeksi tehdessäni keikkajulisteen bändille, jonka käyttöön tein alunperin sen logonkin. Nyt ei tee enää mieli käyttää sitä missään. Menivät pilaamaan liikakäytöllä hyvän fontin, prkl.

sp-720

kuva pöllitty: https://www.fontsquirrel.com/fonts/trashhand