pari viikkoa sitten joku morre vinkkasi minulle etsyn olemassaolosta. tilasin samantien itselleni sieltä jotain..
shimmer creek studio myy kaikenlaisia ihania kaulakoruja, ja itselleni saapui 2 viikon odotuksen jälkeen tämä:
mike pohjola: ihmisen poika
Julius on tavallinen pikkupoika. Viisivuotiaana hän kiipeää puuhun ja putoaa, mutta selviää vammoitta. Äidin mielestä Juliuksella on suojelusenkeli, joka pelasti hänet. Julius alkaa kuvitella että hän voisi olla Jeesuksen toinen tuleminen.
Kirja vilisee viittauksia uutisiin ja historiaallisiin tapahtumiin sekä sisältää läjäpäin sitaatteja kirjallisuudesta ja lyriikoista. Tekstistä löytyy tuttuja kirjoja, bändejä, pelejä, elokuvia, tunteita. Kaikki nivoutuu osaksi Juliuksen tarinaa. Myös politiikka ja erityisesti Turun tauti, joka itselleni on hyvinkin tuntematon käsite. Julius kasvaa pienestä, uskonnollisen perheen pojasta larppaavaksi nörtiksi ja nuoreksi, itseään etsiväksi mieheksi. Hänen ystäväpiirinsä koostuu roolipelaajista, aktivisteista, taiteilijoista ja lahkolaisista.
Ihmisen poika oli mielenkiintoinen kirja ja varsinkin tarinassa vilisevät tutut nimet, kirjat, biisit, tv-sarjat ja muut auttoivat samaistumaan henkilöihin. Voisiko Juliuksen tarina tapahtua oikeasti? Mikä ettei. Ihmisen halu uskoa johonkin, tai olla uskomatta mihinkään, on niin suuri, että se saa tekemään.. vaikka ihmeitä.
joséphine
joséphine oli napoleon bonaparten ensimmäinen vaimo ja ranskan keisarinna. tämä kirja kertoi hänen tarinansa.
nyt se on laukku. sangat ovat kankaalla päällystettyä muovivannetta. kolmionmuotoinen läppä sulkeutuu magneetilla. ensimmäinen magneettikokeilu. kiinnitys toimii kunhan laukkuun ei laita mitään liian paksua. mutta eihän tuollaiseen laukkuun nyt tarvita kuin puuterirasia ja huulipuna. ehkä kännykkä ja henkilöllisyyspaperit. ei rahaa, keisari maksaa..
heikki turunen: hämärätunnin tarinoita
tarinoita heikki turusen mielen sopukoista. tarinoita perheestään. tarinoita, joita on kuullut lapsena ja pitkin elämäänsä. tarinoita, joita hän on itse elänyt. sippo, oiva, anni ja muut tarinoiden henkilöt heräävät elämään kuviksi päässä turusen maalatessa heidän mieleen kauniinkaruina.
tämä oli lukupiirikirja, jonka itse ehdotin. lukupiiriläiset pitivät tätä vaikeana ja vaikealukuisena. ensimmäisistä kommenteista odotin, että emme juurikaan saa tästä keskustelua aikaiseksi ja ettei kirjasta hirveästi pidetty. kaikki löysivät kirjasta kuitenkin hirvittävät määrät positiivisia asioita ja ilmeisesti ristiriitaisten tunteiden ansiosta keskusteltavaa riitti kovasti. turunen osaa kirjoittaa niin että teksti tarraa mieleen ja herättää ajatuksia ja muistoja. puheenparrenomainen kieli alkoi soljumaan lukiessa kun siitä sai otteen ja pääsi kiinni rytmiin.
tämä oli ensimmäinen heikki turusen kirja jonka luin. tulen varmasti lukemaan lisää. miehen tekstit ovat kiinnostaneet siitä alkaen, kun näin hänet joskus kirjavälityksen kirjaillassa esittelemässä jotain aikaisempaa kirjaansa. sen kirjan teemat eivät iskeneet, mutta tämä alkoi kiinnostamaan heti kun takakansitekstin vilkaisi.
tämä kirja on hyvä kirja. lue se.
ro(mu)botti
tämmönen. tästä piti tulla zombiebotti, ainakin ohjeen mukaan, mutta sitten se alkoi näyttää frankenbotilta. lopputulos on kuitenkin ro(mu)botti.
arkunheiluttelijat ja rakastunut paholainen
kuuntelin tänään Coffinshakersia spotifysta töissä. sitten huomasin että heillä on biisi levyllä nimeltä “The Devil in Love – A Soundtrack to the 1772 Occult Novel”. tuo The Devil in Love on Jacques Cazotten kirjoittama surrealistinen fantasiatarina, alkuperäiseltä nimeltään siis Le Diable Amoureux. noh, menin tilaamaan ko. levyn ja sitten rupesin etsimään tuota kirjaa, mutta suomen kirjastoista sitä ei löydy kuin ranskaksi. ja netistäkään ei löydy englanninkielistä ekirjaa ilmaiseksi. onneksi adlibris pelastaa jälleen ja pokkariversio tuosta englanniksi maksaa jotain kympin, tilailen sen varmaan tässä lähiaikoina, toivottavasti en keksi hirmuisesti paljoa muuta tilattavaa.. samasta tarinasta on otettu vaikutteita polanskin the ninth gate -elokuvaan, joka vain osittain seurailee Arturo Pérez-Reverten romaania El Club Dumas (suom. yhdeksäs portti), mihin sen pitäisi pohjautua. käytin siis tovin työaikaani tekemällä itselleni tiedonhakuja. toivottavasti nyt joku asiakas tulee kysymään jotain aiheesta niin saisi brassailla tietävänsä..
pälinää ja pakkaskuvia
tulihan ne pakkaset. ja takintarvis. koluttiin koko zeppelin läpi eikä hyvää/sopivaa/kivaa/toimivaa/riittävän pitkää takkia löytynyt. tilasin sitten espritin verkkokaupasta pari ehdolle. kattoo ny kuin niiden kans käy. muutama päivä menee siis vielä nahkatakissa.. pitkä, tikkivuorinen takki, on se lämmin, siihen -15 asteeseen saakka. sitten meinaa tulla vilu..
jukka ja aapo kävivät talsimassa 7-8 kilsan lenkkejä tässä vklopun aikana, joten me köpöteltiin oskun kaa kaksin vähän lyhkäsempiä. ja sain ulkoilutettua kameraakin. tuo uus pesee sen vanhan kyllä mennen tullen <3
pakkasaurinko..
osku nallottaa..
neiti kesäheinää palelee..
tuleppa kylymänmarja
tuleppa kylymänmarja
tuleppa pakkasmarja
tuleppa tuonenmarja
tuleppa tuonenmarja
tuleppa tuonenmarja
tuleppa lemmonmarja
marvin, paranoidi androidi
kuunneltiin juuri linnunradan käsikirja liftareille radioteatterin kuunnelmana. suosittelen lämpimästi.
tämä marvin on sävelletty crobots-kirjan eräästä ohjeesta. ruuvien, erityisesti silmien, kanssa oli hitusen ongelmia, ne olisi ehkä parempi vääntää paikoilleen ennen kuin koko metalliotus on täytetty ja kasassa. olen viisaampi ensi kerralla..
koirauimalan testausta
ouluun avattiin 7.1. oulun koirauimala ja pitihän se käydä testaamassa. ne aiemmin tekemäni takit olivat siis kylpytakit..
osku oli ihan osku ja pisti jarrut päälle heti rampilla, maanittelun, houkuttelun ja pienen pakottamisen jälkeen osku saatiin kuitenkin uimaan. hieman se kummasteli ja pyrki kovasti pois altaasta, mutta uiskenteli menemään ja napsi pallojakin välillä mukaan. kyllä osku vedestä tykkää, erityisesti kuraojista ja rantavedessä köllöttelystä, nyt vaan joutui tekemään vähän hommiakin. toivottavasti ensi kerralla ei oskua jännitä niin kovasti. kotiin palatessa piti oikein pukitella ja aurata pihalla.
aapo oli paljon reippaampi ja veteenkin meni vain pienen ihmettelyn jälkeen. aapolla uimataito ei ole ihan yhtä hyvin hallussa kuin oskulla ja välillä piti polskia pystyssä, varsinkaan kun niistä laidoista ei saanut mennä yli.. uintiasento pysyi kuitenkin oikeana liivien avulla. rampilta veteenmenokin alkoi roiskua joka kerta enemmän. pallo suussa on kiva myös uida, eikä vaan touhottaa kuivalla maalla.
mennään uudestaankin. hyvää kuntoreeniä molemmille. ja hiljaisuudesta päätellen aika väsyttävää sellaista..
kaikki kuvat täällä.
